Koukussa meditointiin: I choose to live with joy

Pitkän hiljaisuuden jälkeen taas täällä. Kirjoitin viimeksi aikomuksestani tulla aamuihmiseksi. Homma lähti ihan hyvin käyntiin, kunnes valoisat aamut alkoivat herättämään 2-vuotiaani jo kuuden jälkeen. Ei mennyt niin kuin Strömsössä siis. Niin kauan kuin aamuheräämisiäni kesti, nautin niistä. Ennen kaikkea varmaan siksi, että pystyin siihen. Tyttäreni rytmi on valon lisääntymisen myötä aikaistunut pysyvästi, joten tällä hetkellä omat rauhalliset aamuhetkeni jäivät kokeiluasteelle. Mutta jotain maagista niissä aamuissa on, sen sanon.

Ystäväni, joka on myös elämäntaitovalmentaja kehotti minua taannoin kokeilemaan meditaatiota, kun mainitsin ilta-aikaan levottomasta mielestäni. Olen kärsinyt viime aikoina unettomuudesta. Hän antoi minulle lahjaksi ohjattuja meditaatioharjoituksia,  jossa meditointi aloitetaan niin sanotusti vauvan askelin. Suomeksi tämä tarkoittaa ohjattua meditaatiota 15 minuuttia päivässä.

15 minuuttia päivässä kuulostaa helposti toteuttavalta. Voin kuitenkin kertoa, että yrittäjä-opiskelija-äidin oli aluksi vaikea löytää sopivaa hetkeä 15 minuutin meditoinnille. Ei mennyt kuitenkaan montaa kertaa, kun olin jo aivan koukussa. Tutkimukset kertovat, että meditointi auttaa kehittämään keskittymiskykyä ja läsnäolon taitoa. Minua meditointi rauhoittaa ja odotan päivittäistä meditointi-hetkeäni kuin kuuta nousevaa. Jos ennen Cafe Latte oli päiväni kohokohta, nykyisin se on 15 minuutin meditaatio. Omalla kohdallani ohjattu meditointi toimii hyvin. On mahtavaa, kun joku kuiskuttaa korvaani ja alitajuntaani päivittäin juuri niitä asioita, joiden mukaan haluan elää, esimerkiksi: Valitsen elää ilon kautta. Voin itse valita, miten suhtaudun asioihin. Masentunut mieli vahingoittaa sielua, iloinen mieli vahvistaa ruumista. (suomennos kirjoittajan. Kuuntelen englanninkielisiä meditointiäänitteitä.)

Olen vasta-alkaja meditoinnissa ja mieleni lähtee helposti vaeltamaan. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että ne minuutit, jolloin todella toistan omaa voimalausettani, jota myös mantraksi kutsutaan, ovat pidentyneet. Mutta ollakseni rehellinen, 15 minuutin meditaatiosta mieleni vaeltelee vielä toistaiseksi noin 10 minuuttia. Pikku hiljaa, pienin askelin.

Aurinkoisia ja kauniita kevätpäiviä.

Kuva: kevään lomamatkaltamme

Mahtavaa naistenpäivää

Tämän runon siivittämänä:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
– Eeva Kilpi –

Aikainen lintu madon nappaa

Kuva vuoden takaiselta Thaimaan matkalta, jolloin nousin katsomaan upeita auringonnousuja.

Päätin juuri, että rupean aamuihmiseksi. Siis sellaiseksi joka herää aikaisin ja saa tosi paljon aikaiseksi jo ennen kuin kello on lyönyt yhdeksääkään. Olen ollut koko elämäni yökyöpeli ja sana aamuihminen on lähinnä saanut karvani nousemaan pystyyn. Okei, olen salaa hieman kadehtinut aamuihmisten pirteää aamuolemusta ja hehkutusta auringonnousuista, jotka minä kerta toisensa jälkeen olen menettänyt.

Menen usein nukkumaan vasta klo 2. Saatuani lapsen, myöhäinen rytmi on käynyt hankalaksi. Syitä on monta. Lapset heräävät aikaisin ja omat yöuneni jäävät usein varsin lyhyiksi, joka johtaa siihen että olen aivan rätti aamuisin (ja kireä). Työpäivän jälkeen kutsuvat toisenlaiset velvollisuudet ja olen tällä hetkellä kyllästynyt siihen, että väsymys on vallitseva olotilani. Kun lapseni nukahtaa noin klo 21, saatan vielä päästä uudelleen vauhtiin töiden tai opiskeluiden parissa mutta yhä useammin viime aikoina olen huomannut, etten vain yksinkertaisesti enää jaksa valvoa niin myöhään kuin ennen, eikä tehojakaan irtoa entiseen malliin. Työskentelyni on siis paitsi hidasta ja melko laadutonta myös väsymystä lisäävää. Jotain on siis tehtävä.
Suoritan tällä hetkellä jatkotutkintoa ja teen päättötyötä. Sen tekeminen iltaisin tuntuu tällä hetkellä jo ajatuksenakin uuvuttavalta.

Tein hetki sitten itselleni päivätasolla kalenteria seuraaviksi kahdeksi kuukaudeksi. Tekemistä riittää, jos aion valmistua kesäkuussa, joka on tavoitteeni. Sain kalenterin tehtyä post-it-lapuille, jotka liimasin työpöydälle. Hieman ahdisti, kun katsoin paperien määrää. Päädyin surffailemaan nettiin ja kuinkas ollakkaan yhtäkkiä eteeni avautui artikkeli: ”Why You Should Try to Be a Morning Person” (kirjoittaja Claire Diaz-Ortiz). Artikkelin sanoma on, että aamuihmiset ovat tyytyväisempiä ja saavat enemmän aikaan. Asiat eivät varmasti ole ihan näin mustavalkoisia, mutta joka tapauksessa inspiroiduin artikkelista ja pohdittuani asiaa, tulin siihen tulokseen, että kokeilen aamuihmiseksi ryhtymistä. Tilasin myös kirjoittajan oppaan, kuinka aamuihmiseksi tullaan. Se ei ole vielä ilmestynyt sähköpostiini, joten en uskalla arvioida minkälaisesta opuksesta on kyse. Mutta kirjoittaja itse on entinen yökyöpeli. Suunnitelmissani on laittaa kello soimaan joka aamu viimeistään klo 6 ja kirjoittaa siitä hetkestä lähtien päivittäin 2 tuntia päättötyötä. Jos vielä illalla jaksan jatkaa, hieno juttu. Jos ei, voin mennä ajoissa nukkumaan tuntematta huonoa omaatuntoa, sillä päivän kirjoitustyö on jo tehty. Kuulostaa hyvältä. Aloitan huomenna. Raportoin edistymisestäni.

Mitenkäs teillä lukijani, oletteko aamu- vai yöihmisiä? Ja miten olette selvinneet elämäntilanteista, joissa venymistä kellon ja oman jaksamisen suhteen vaaditaan?

Avainsanat: ,

Intuitio, osa X

Täällä ollaan sairasteltu taas kunnolla. Kolme viikkoa meni ärhäkän bakteerin kourissa, jonka vuoksi jouduin käymään lääkärissä yhteensä 9 kertaa. Loppumetreillä turvauduin myös homeopaattiin ja häneen turvaudun tästä eteenpäin, jotta saan vastustuskykyni vahvistumaan. Nyt on nimittäin taas syöty kemiallisia lääkkeitä sellainen määrä, että kestänee hetki ennen kuin keho ja erityisesti vatsa toipuu. Homeopatia kiinnostaa minua valtavasti. Modernissa lääketieteessä minua häiritsee ennen kaikkea rajoittuneisuus. Hoidetaan oiretta, ei ihmistä, eikä varsinkaan yksilöä. Homeopatia taas lähtee yksilöstä.  Sairaus on oire jostain, jonka syy pyritään saamaan selville ja se on hoidon lähtökohta. Hoito räätälöidään yksilön kokonaiselämäntilanne huomioiden.

Varsinaiseen aiheeseen, eli intuitioon. Kirjoitin viimeksi, että yritän parhaillaan tehdä tuttavuutta intuition kanssa. Kumpa voisin kirjoittaa huimista edistysaskeleista tällä saralla. Valitettavasti tilanne on päinvastainen. Välillä tavoitan sisäisen ääneni hyvin, välillä huonommalla menestyksellä. Luottoysäväni järki on kovaääninen ja hyvä argumentoimaan ja sai tällä kertaa erään päätöksen yhteydessä yliotteen. Kuulin kyllä, kun intuitio sanoi: ”älä lähde hommaan mukaan, se ei ole sinun juttu. Uskalla sanoa ei. Et menetä mitään.” Järki perusteli kantaansa useaan otteeseen: ”kyllä se nyt vaan on niin, että tällaista tilaisuutta ei välttämättä toistamiseen tule ja sitten kaduttaa. Mieti nyt vielä.” Ja niin huomasin toimivani järjen mukaan. Nyt olenkin sitten valvonut viimeiset kaksi yötä tuskan hiessä, sillä tähän päätökseen liittyy määräaikaisuus. Ja kyllä kyse on työstä.

Lukuisat lukemani elämäntaito-oppaat kehottavat näkemään ikävät tilanteet ja kohtaamiset opettajina. Minä voin siis oppia tästä. Nähtävästi minun pitää riittävän monta kertaa toimia intuitiota vastaan, jotta opin luottamaan siihen. Meneehän se näinkin, joskin totean tämän hieman epämiellyttäväksi. Nyt pitäisi kai lopettaa ennalta murehtiminen ja elää hetkessä. Mielessäni pyörii sitaatti: ”Worrying Is Like Praying For What You Don’t Want.” Eli ei kannata käyttää liikaa aikaa märehtimiseen. Eikä sitä kai nyt voi suositella noin muutoinkaan. Voihan tässä käydä vielä hyvinkin. Asenteella kun pystyy myös vaikuttamaan. Ja sitten toisaalta taas muistan, että yleensä toimimalla intuitiota vastaan, hommat ei vaan toimi. Päätös on kuitenkin tehty. Sitä ei voi enää muuksi muuttaa. Parempi siis yrittää nähdä mahdottomuuksia ennen mahdollisuudet. Eikö?

Kuulisin mielelläni kokemuksia intuitiosta ja sen mukaan tai sitä vastaan toimimisesta. Jakakaahan siis kokemuksianne arvon lukijat 🙂 Miten olette oppineet luottamaan intuitioon? Minkälainen tie se on ollut? Entä jos olette toimineet sisäistä ääntänne vastaan? Miten silloin on käynyt?

Löysin Quotesvally.comista lohduttavan sitaatin. Tällä mennään:

”ALL JOURNEYS HAVE SECRET DESTINATIONS OF WHICH THE TRAVELLER IS UNAWARE”

Avainsanat: , , , , ,

Kysymyksistä

Luettuani pari päivää sitten Romurauhan blogia hänen matkastaan kohti parempaa itsetuntemusta ja oman paikan löytämistä, olen löytänyt itseni miettimästä yhä uudestaan ja uudestaan, olenko kysynyt itseltäni oikeita kysymyksiä. Olen esittänyt kysymyksiä, etsinyt vastauksia, luullut löytäväni niitä, edennyt vastausten mukaan, kunnes tyhjyys on taas vallannut sydänalani juuri kuten Romurauhakin kuvasi itselleen tapahtuneen. Voiko olla, että olen esittänyt vääriä kysymyksiä ja tavoitellut vääriä asioita. Vastaukseni ovat kyllä olleet tapani mukaisesti perin analyyttisia. Argh. Joku kuitenkin on mennyt metsään, kun oma paikka tuntuu tällä hetkellä olevan hukassa, vaikka periaatteessa voisin vastata eläväni unelmaani. Noh, melko positiivinen ongelma, jos sitä edes sellaiseksi voi nimetä.

Olen täysin haksahtanut intuitioon ja lukenut ja haalinut siitä itselleni erinäisiä artikkeleita luettavaksi. Jos olen rehellinen,juuri nyt minulla on sellainen tunne, että minun pitäisi antaa olla. Olisi niin tyypillistä minua ahmia ensin mahdollisimman paljon tietoa intuitiosta, jotta voisi paremmin analysoida siihen nojautumista. Kuulostaa jo kirjoittaessa vähän hassulta. Vai mitä tuumitte?

Kerroin tällä viikolla olevani suurten päätösten äärellä. Kuuntelin tällä kertaa sydäntäni. Se pamppaili hurjasti päätöksentekohetkellä ja pamppailee edelleen. Yksi ovi on suljettu. Tuntui hyvältä, että kuuntelin rohkeasti sisäistä ääntä. Saat sen mistä luovut. Tilasin mielenrauhaa ja vapautta.

Hyvää mieltä ja ihanaa viikonloppua.

Picture 15

Avainsanat: , , ,

Stoppi valittamiselle – A Complaint Free World

Törmäsin Romurauha -blogissa A Complaint Free World organisaatioon. Kyseessä on mainio idea yrityksestä vähentää valittamista maailmanlaajuisesti ja lisätä näin hyvää oloa. Sivujen kautta saa tilattua itselleen violetin rannekkeen, joka kannustaa ja painostaa käyttäjää vähentämään valittamista. Liikkeen perustaja Will Bowen on kirjoittanut aiheesta myös kirjan.

Homma toimii niin, että ranneke asetetaan jompaan kumpaan käteen tavoitteena olla valittamatta 21 päivään. Jos käyttäjä valittaa, ranneke vaihdetaan toiseen käteen ja homma lähtee käyntiin alusta. Tiedemiehet uskovat, että ihmisellä kestää 21 päivää omaksua uusi tapa. Tämä on muuten hyvä tieto noin muutoinkin, jos haluaa omaksua jonkun uuden toimintamallin.

Idea perustuu yksinkertaisuudessaan ajatukseen, että hyvän voi laittaa kiertoon. Tiedättehän, että paha tuuli yleensä tarttuu, näin myös hyvän tuulen kohdalla.Voimme aikaansaada positiivisen kierteen, kun kohtaamisemme ihmisten kanssa ovat myönteisesti ladattuja ilman turhaa valittamista.

Tilasin juuri itselleni 10 kpl paketin rannekkeita. Vähennetään valittamista ja laitetaan hyvää oloa kiertoon. Romurauha oli odottanut omaa lähetystään muutaman kuukauden. Nyt sitten vain odottamaan.

Avainsanat: , , ,

Tervetuloa 2013

Pidän uudesta vuodesta. Pidän siitä, että olemme ikään kuin uuden äärellä muutoinkin kuin vain vuoden vaihtumisen suhteen. Uuden vuoden kynnyksellä tulee usein puntaroitua mennyttä ja tulevaa. Annan itselleni luvan jättää taakseni asioita, joita en enää haluaa kantaa mukanani. Luopumisen vimmassa  järjestin tänä vuonna myös vaatekaappini uuteen uskoon ja pistin liudan vaatteita myyntiin. Tarve raivata tilaa uudelle on voimakas. Mennyt vuosi on ollut minulle mitä suurimmissa määrin henkisen kasvun aikaa ja kaikkien oivallusten keskellä myös tietyllä tapaa ahdistavaa. Olen tunnistanut monta kipukohtaa ja monta toimintamallia, jotka minun tulee muuttaa. Pienin askelin olen raivannut tilaa enenevissä määrin hyvinvoinnille, läsnäolemiselle ja kiitollisuudelle ainaisen kiireen, ahdistuksen ja stressin tieltä.

Postissani ’Saat sen mistä luovut’ kirjoitin oivalluksistani, joita olin tehnyt Tommy Hellsteniä lukiessa. Meidän on osattava luopua asioista, jotka eivät palvele meitä ja jotka aiheuttavat meille enemään mielipahaa kuin mielihyvää. Kirjoitin tavoitteestani luopua liiasta kiltteydestä ja toisten miellyttämisestä. Olen tällä saralla hyvällä tiellä. Muutos ei ylensä ole helppoa, ei tälläkään kertaa. Löysin alla olevan kuvan Pinterestistä. Se on jollain tavalla lohdullinen.

Kuva: Pinterest

Ollaksemme onnellisia meidän on opittava tuntemaan itsemme, kuuntelemaan itseämme. En usko, että itsetuntemukseen on suoraa tietä. Ehei. Tässäkin taitaa päteä parhaiten sääntö kantapään kautta. Kirjoitin viimeksi itsetuntemuksen tärkeydestä ja siitä, kuinka huonoja fiiliksiä kuten esimerkiksi ahdistusta tulisi siinä vellomisen sijaan käsitellä merkkinä siitä, että tilanne vaatii muutosta. Tunnetta kannattaisi siis pysähtyä hetkeksi tutkailemaan, mitä se haluaa kertoa.

Omistan ensi vuoden itseni kuuntelemiselle. Tunne itsesi olkoon voimalauseeni. Olen pohtinut paljon intuitiota. Menneen vuoden aikana olen toiminut usein vastoin intuitioani. Olen analyyttisena ihmisenä selittänyt asioita järjellä ja pyrkinyt vaientamaan sisäisen ääneni. Voitte varmaan arvata, että tästä ei ole seuraannut mitään hyvää. Olen taas suuren päätöksen äärellä. Tällä kertaa olen päättänyt luottaa intuitiooni. Kun ikää on jo 30+ ja kokemusta sekä intuitiota vastaan toimimisesta että siihen luottamisesta alkaa olla, voi jo uskoa, että omaa sisäistä ääntään kannattaa kuunnella.

Vastaisku ankeudelle -blogin pitäjä Jennyn sekä Ilon vuoden Katjan lailla myös minä pyrin tekemään sellaisia asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Ja sehän vasta järkevältä kuulostaakin. Eikö 🙂 Hyvää uutta vuotta kaikille. Olkaa itsellenne armollisia. Minäkin yritän olla.

Avainsanat: ,

Tunne itsesi

’Tunne itsesi’ on Wikipedian mukaan muinaiskreikkalainen aforismi. Olen törmännyt siihen useasti. Kaksi sanaa sisältävät suuren viisauden. Kun tuntee itsensä läpikotaisin, oppii myös tuntemaan muita. Kun tuntee itsensä on vapaampi, kun ei joudu jatkuvasti ristiriitaan tai ainakin tietää paremmin, miten tulee toimia, koska on kosketuksissa itseensä.
Sehän on juuri näin. Kun tunnemme itsemme, ymmärrämme  paremmin esimerkiksi reaktiomme muihin ihmisiin. Ymmärrämme, mitä tunteemme kertovat  meistä itsestä, ei siitä toisesta. Silti usein saatamme keskittyä itsemme sijaan toiseen ihmiseen, vaikka pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Minä ainakin tunnustan, että minulle on käynyt näin usein. Vasta viimeisten kahden vuoden aikana olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota. Elämäntaito-oppaissahan muistutetaan usein, että toisia ei voi muuttaa, vain omaa suhtautumistaan muihin.

Siispä ensi viikon voimalauseinani olkoon: Tunne itsesi ja keskity omaan polkuusi.

Trendissä bloggaava Sara kirjoitti hienosti uusimmassa postauksessaan muun muassa itsetuntemuksesta. Kun tunnemme itsemme, osamme ottaa huonot fiilikset signaaleina, että jotain pitää muuttaa. Jos siis ahdistaa, se ei välttämättä ole pelkästään huono asia, viisas mielemme se vain pyrkii kertomaan meille, että jokin asia ei ole hyvin ja kaipaa muutosta. Sara pohti kirjoituksessaan myös  maailmankaikkeutta ja energiaa. Me ja kaikki ympärillämme on energiaa. Käykääpä lukaisemassa.

Ihanaa talvista viikkoa.

Avainsanat: ,

Mielen ja ajatuksen voima

Yle Areenalla on katsottavana huikea dokumentti mielen voimista. Minähän perustin tämän blogin reilu vuosi sitten, koska halusin jakaa kokemuksiani matkastani muuttaa pysyvästi ajatteluani positiivisempaan suuntaan. Kun reilut kaksi vuotta sitten sairastin inhaa sairaalabakteeria, sairaalan terapeutti tutustutti minut ajatukseen mielen ja ajatusten voimista ja pysäytti miettimään myös mielen sairastuttavaa voimaa. Muistan ikuisesti hänen sanansa: ”Solut kuuntelevat”. Hän kehotti minua voimistamaan kehoani positiviisin ajatuksin. Juuri hän sai minut uskomaan, että ajatuksilla on merkitystä. Siitä lähtien keskityin päivittäin ajattelemaan positiivisesti ja pyrin valjastamaan mielikuvin soluni taistoon bakteeria vastaan. Lisäksi kirjoitin joka päivä kiitollisuus-päiväkirjaa. Tämän tehtyäni paranin melko pian. Ajatusten voimasta voi olla montaa mieltä. Minä kuitenkin uskon, että positiivinen mielikuvaharjoittelu ja kiitollisuus-päiväkirjan pitäminen ainakin nopeuttivat paranemistani.

Harjoittelen edelleen päivittäin ajatusten valjastamista positiiviseen suuntaan. Myönnän hieman häpeillen, että yhä usein vanhat totutut tavat nousevat pintaan ja heittäydyn esimerkiksi pahan tuulen pauloihin ja saan ihan ääneen hokea itselleni: Keskity siihen, mikä tässä asiassa on hyvää, Se mitä ajattelet, vahvistuu ja uusinta lempi -voimalausettani, joka on intiaanifilosofiaa: Energia virtaa huomion suuntaan.

Suosittelen dokumenttia. Kaunista ja lumenvalkoista viikonloppua.

Tässä linkki dokumenttiin.

Dokumentissa kerrotaan esimerkiksi kuinka asenne vaikuttaa siihen, minkälaisia kemiallisia aineita kehosta vapautuu. ”Nuo aineet muuttavat fysiikkaamme ja genetiikkaamme. Jos alan ajatella toisin, kehoni kemia muuttuu ja se puolestaan vaikuttaa soluihini. Eli ajattelutapamme voi määrät souljen kohtalon.”

Avainsanat: , , ,

Saat sen mistä luovut

Lupasin viimeksi kirjoittaa seuraavalla kerralla intuitiosta, vaan empäs kirjoittakaan. Hetken mielijohteesta päätin jakaa kanssanne tuntemuksiani Tommy Hellstenin ajatuksista. Olen lueskellut Hellstenin teosta ’Saat sen mistä luovut’ hitaasti ja varmasti kesästä lähtien, kun sain sen lainaan ystävältäni. Ensi metreiltä lähtien kirja on koskettanut minua lukemattomin tavoin.

Luin toissa päivänä Hellstenin ajatuksia siitä, miten selviytymisen/helpomman olemisen kannalta hyväksi todetut toimintamallit juurtuvat meihin syvästi jo lapsuudessa. Hyvä uutinen on se, että niitä voi muuttaa. Opin miellyttämisen taidon varhain.  Se tulee minulta niin luontevasti, että saan ihan tosissani tehdä töitä muistuttaessani itselleni, että miellyttäminen ja kiltteys ovat itse asiassa toisten harhaan johtamista ja manipuloimista. Silloin en aseta itseäni muiden arvioitavaksi sellaisena kuin todellisuudessa haluaisin olla. Kun sen näin ajattelen, minun on helpompi luopua siitä. En nauti pätkääkään toisten miellyttämisestä. Teen siinä hallaa sekä itselleni ja muille. Löydän itseni omituisista tilanteista ja ihmiset, joita pyrin miellyttämään eivät todellisuudessa tiedä, että saatan toimia vasten tahtoani tehdessäni esimerkiksi jotain palvelusta. Jäljelle jää arvoristiriita ja suuttumus, joka saattaa sinkoilla epämääräisesti läheisiin, vaikka todellisuudessa olen vihainen itselleni. Vastapuoli on autuaan tietämätön. Kuulostaako tutulta? Olen jo päässyt tällä tiellä hiukan eteenpäin ja olen vankasti päättänyt luopua miellyttämisestä. Minä itse vastaan omasta hyvinvoinnistani. Kaikkia ei voi miellyttää ja vaikka miellyttämisen tavoite olisi hyvä, se ei lopulta aja kenenkään etua.

Mitä haluan sanoa? Ollaan rohkeasti sitä, mitä haluamme, se voi johtaa ainoastaan siihen, että omaa peilikuvaa voi katsoa hymyillen, eikä ne hartiatkaan varmaan enää ole lysyssä, kun itsensä pettämisen ja syyllistämisen paino on poissa. Se voi tarkoittaa, että matkalla jokunen ihminen katoaa. Mutta sellaista elämä on.

Minä luovun miellyttämisestä. Mistä sinä luovut?

ps kyllähän se intuitio, se sisäinen ääni tähänkin aiheeseen liittyy. Ainakin oma kokemus kertoo, että kyllä sillä varsinkin arvoristiriita-tilanteissa olisi ollut jotain sanottavaa. Mutta minäpä tyttö olen hiljentänyt äänen.

Kyllä syksylläkin voi olla kauniita auringonlaskuja, vakuuttelee kesäihminen itselleen. Tätä kuvaa katsoessa ei tosin voi olla muuta kuin samaa mieltä.

Avainsanat: , ,