Aihearkisto: Kiitollisuus

Tietoa ja kokemusta = elämänviisautta

Törmäsin tähän tänään Facebookissa. Sen oli postannut Linnemo (suomalainen lastenvaatteiden valmistaja).
Tällä kertaa ei siis kuvaa, vaan seuraavat sanat:

Elämä ottaa, elämä antaa
Toisinaan sitä on vaikea kantaa
Kun ei selitystä nää
Voiko tää jotain tarkoitusta edistää?
Punnitset, mietit, lopulta hyväksyen
Vastausta vaikka etsit
Se pakenee vaieten

Elämä opettaa meille itseään
joskus hellästi ohjaten
toisinaan rajusti riuhtaisten
Ymmärrämmekö sen?
Tarkoitus on kaikella
pienellä ja isolla
Ei sitä aina heti nähdä voi
päästä vuosien vasta sisälläsi resonoi
sävel universumin, yhteinen
Jolloin ymmärrät sen
olet osa kokonaisuuden
Merkittävän, suuren.

Liity tietoisuuden kuoroon
Laula lauluasi, kuuntele harmoniaa
Luota omaan intuitioon
Usko itseesi, olet energiaa!

Mainokset

Vaatepohdintoja

Parin viime päivän ajalta bloggaaminen on jäänyt arkisten haasteiden (= lapsen kukkuminen lähes puolille öin) alle. Kiitollisuus on kyllä ollut mielessä ja ajatukset ovat virranneet sen suuntaan. Eli jälleen kerran huomiona, kiitollisuutta kannattaa harjoittaa. Haasteen myötä olen tuntenut kiitollisuutta tavanomaista enemmän. En siis vain pelkästää päivän haasteen mukaisia asioita kohtaan, vaan ihan noin muutoinkin. Se on hyvä se.
Päivänä, jolloin vuorossa oli vaatetus, tuskailin vaatekaapillani, kun ei mukamas ollut mitään päälle pantavaa. Päivän kuvahaasteen tsekattuani, nauratti ja osasin katsoa kaappiani uusin silmin. Jo loppui valittaminen. Lapsen syntymän jälkeen vaateostoksilla ei ole tullut käytyä kovin usein, vaikka ennen kulutin lähes kaiken ”ylimääräisen” rahan vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Kun aika on kortilla, valitsen kuitenkin yleensä jotain muuta kuin uusimpaan muotiin tutustumisen. Älkää ymmärtäkö minua väärin, mietin kyllä pukeutumista, mutta tällä hetkellä aika ei vain riitä muodin seuraamiseen. Ja muotia tärkeämpää on löytää vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä juuri minulle.

Mitä siis tuli mieleeni, kun pohdin kuvahaastetta? Olen kierrättäjä -tyyppiä. Yritän pistää kiertoon kaikki sellaiset vaatteet, joita en käytä. En säilytä mitään ajatuksella: jos joskus tarvitsen. Mielummin näen vaatteeni jatkavan elämää jossain muualla kuin pölyttymässä vaatekomeroni uumenissa. En siis omista vaatteita, joista tulvisi mieleeni ihania muistoja. En myöskään omista vaatteita, jotka ovat kerta toisensa jälkeen pelastaneet minut erilaisista tilaisuuksista. Pitäisi varmaan hankkia jotain sellaisia, luottovaatteiksi tituleerattuja, sillä minä olen se tyyppi, joka juoksee tukka putkella viime hetkellä esimerkiksi ennen juhlia kaupoilla juhlamekon perässä. Vastaus haasteeseen hiipi tajuntaani yhtäkkiä. Vaateosastolla olen nimittäin eniten kiitollinen ystävistä, jotka ovat omin kätösin kutoneet minulle villasukat. Kiitos ystävät. Nämä lämmittävät niin sydäntä kuin jalkojani.

Vaatteita miettiessäni tuli pohdittua myös laatua ja eettisyyttä. Haluaisin löytää vaatemerkkejä, jotka panostavat eettisyyteen ja laatuun. Toistaiseksi minulla ei ole ollut aikaa paneutua tähän. Kaikki vinkit otetaankin siis kiitollisena vastaan.

Seuraavaksi vuorossa tieto. Orientoidun siihen yhdellä lempisanonnoistani:

kuva: http://www.marketexpress.in/2012/09/the-less-you-know.html

Kiitollisuus, Päivä 2

Jaettu ilo kaksinkertainen. Teknologioista tänään kiitän Dropboxia, jonka kautta puolisoni jakoi minulle ihania kuvia tyttärestämme. Pitäähän sitä nyt sillä aikaa ottaa kuvia äidille, kun äiti käy jumppaamassa 🙂

Kuva: https://www.dropbox.com/

Mainiota, että Valmistelija otti haasteen vastaan. Enttententten, mitä kuuluu? Miten olisi pieni kuvahaaste?

Kuvahaaste kiitollisuudesta: #Gratitude30

Kesä on muuntumassa alkusyksyksi ja minä palailen kesälaitumelta töiden ja opiskeluiden pariin. Bloggaamisessa on ollut pitkä tauko, vaikka ajatuksia kirjattavaksi olisi ollut paljonkin. Olen huomannut, että mitä pidemmäksi kirjoitustauko kasvaa, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys palata kirjoittamaan.
Törmäsin Facebookissa Satu Tuomela Dynamics -ryhmässä kuvahaasteeseen, jonka aihe on kiitollisuus. Olen kirjoittanut kiitollisuuden ilmaisemisen hyvistä vaikutuksista muutamaankiin otteeseen. (esimerkiksi: Kiitollisuudesta).  Tämän haasteen on pistänyt aluille bloggaaja Positivelypresent alunperin 2011 ja uusinut haasteen vuonna 2012. Minä käytän vuoden 2012 haastetta, joka on seuraavanlainen:

Kuva: Positively present/positivelypresent.com

Tarkoituksena on 30 päivän ajan ottaa päivittäin kuva valmiiksi annetusta teemasta. Kuvien ottamisen on tarkoitus auttaa meitä pysähtymään hetkiin ja kasvattaa kykyämme olla läsnä sekä auttaa kokemaan kiitollisuutta.

Positivelypresents on perustanut kuville myös Flickr-tilin ja pyytänyt haasteeseen osallistujia käyttämään hashtagia #Gratitude30, jotta pysyisi kartalla haasteeseen osallistujista.

Minä aloitan haasteen NYT, se tuntuu hyvältä tavalta palata tämän blogin pariin. Mitäs sanotte: HelloHelene, Jenny: Vastaisku ankeudelle ja Romurauha, Valmistelija? Lähdettekö mukaan? Ja kaikki, jotka innostutte tästä, laittakaa kommenttia, seuraan mielenkiinnolla muidenkin etenemistä.

Palaan vielä tänään ensimmäiseen kuvahaasteeseen. Tässä välissä saunaa lämmittämään mökkimaisemissa.

Edit:

Saunoessani mietin haastetta ja etenkin sitä, mistä ottaisin ensimmäisen kuvan: sanoista, jotka ovat minulle merkitykselliset, joista tunnen kiitollisuutta ja jotka ovat kirjoitetussa muodossa. Minulla on tälle päivää monta kiitollisuuden aihetta: aamulla ulkona nautittu kahvikupillinen, hetki, joka vihdoinkin löytyi tälle blogille, sauna elokuisena kesäpäivänä, vapaapäivä perheen kanssa, eilen leivottu makoisa mustikkapiirakka, mutta sanoja joudun hakemaan. Mietinkin, että ehkä tätä haastetta voi soveltaa niin, että jos joku asia ei tunnu luontevalta ja sen eteen joutuu pinnistelemään, voisi sen sijaan ottaa kuvan jostain muusta asiasta, josta tuntee kiitollisuutta. Toisaalta, jos joka päivä muistaa haasteen ja keskittyy päivän teemaan, löytää varmasti kiitollisuuden aiheita juuri päivän teeman muodossa. Mene ja tiedä. Kokeilen ensin jälkimmäistä ja luotan lempisanontaani, vanhaan intiaanien sanontaan: Energia virtaa huomion suuntaan.

Edit 2: Tästä se lähtee: Kuvahaaste kiitollisuudesta: #Gratitude30, Kuva 1: Words

Tänään tunsin kiitollisuutta kohdatessani nämä sanat. Ah, tullappa vapaaksi sieluksi.

Kuva: Facebook/ a Peaceful Warrior

Ja kuva, joka ei kuulu haasteeseen, mutta jonka sisältö tuotti minulle tänään (ja eilen) iloa. Namnam!

ps Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua. Opettelen.

Avainsanat: , ,

Mielen ja ajatuksen voima

Yle Areenalla on katsottavana huikea dokumentti mielen voimista. Minähän perustin tämän blogin reilu vuosi sitten, koska halusin jakaa kokemuksiani matkastani muuttaa pysyvästi ajatteluani positiivisempaan suuntaan. Kun reilut kaksi vuotta sitten sairastin inhaa sairaalabakteeria, sairaalan terapeutti tutustutti minut ajatukseen mielen ja ajatusten voimista ja pysäytti miettimään myös mielen sairastuttavaa voimaa. Muistan ikuisesti hänen sanansa: ”Solut kuuntelevat”. Hän kehotti minua voimistamaan kehoani positiviisin ajatuksin. Juuri hän sai minut uskomaan, että ajatuksilla on merkitystä. Siitä lähtien keskityin päivittäin ajattelemaan positiivisesti ja pyrin valjastamaan mielikuvin soluni taistoon bakteeria vastaan. Lisäksi kirjoitin joka päivä kiitollisuus-päiväkirjaa. Tämän tehtyäni paranin melko pian. Ajatusten voimasta voi olla montaa mieltä. Minä kuitenkin uskon, että positiivinen mielikuvaharjoittelu ja kiitollisuus-päiväkirjan pitäminen ainakin nopeuttivat paranemistani.

Harjoittelen edelleen päivittäin ajatusten valjastamista positiiviseen suuntaan. Myönnän hieman häpeillen, että yhä usein vanhat totutut tavat nousevat pintaan ja heittäydyn esimerkiksi pahan tuulen pauloihin ja saan ihan ääneen hokea itselleni: Keskity siihen, mikä tässä asiassa on hyvää, Se mitä ajattelet, vahvistuu ja uusinta lempi -voimalausettani, joka on intiaanifilosofiaa: Energia virtaa huomion suuntaan.

Suosittelen dokumenttia. Kaunista ja lumenvalkoista viikonloppua.

Tässä linkki dokumenttiin.

Dokumentissa kerrotaan esimerkiksi kuinka asenne vaikuttaa siihen, minkälaisia kemiallisia aineita kehosta vapautuu. ”Nuo aineet muuttavat fysiikkaamme ja genetiikkaamme. Jos alan ajatella toisin, kehoni kemia muuttuu ja se puolestaan vaikuttaa soluihini. Eli ajattelutapamme voi määrät souljen kohtalon.”

Avainsanat: , , ,

Minä rakastan…

Ja sitten haasteeseen. 10 asiaa, joita rakastan. Järjestys mielivaltainen

Rakastan

1. Tytärtäni. Yli kaiken. Voisin tuijottaa häntä tuntikausia: hänen pientä nenäänsä, pulleita poskiaan, kultaisia hiuskiehkuroitaan. Usein tuijotankin häntä salaa hänen leikkiessään. Erityisesti tänään äitienpäivänä olen niin kiitollinen, että olen hänen äitinsä.

2. Rauhallisia kesäaamuja mökillämme.  Minusta on ihana katsoa, kun uusi päivä valkenee ja kun auringon säteet alkavat tanssia järven pinnalla. Ilmassa väreilee odotus ja toivo uuden päivän äärellä. (talviaamuisin haluaisin useimmiten vain käpertyä peiton alle ja jatkaa unia)

3. uppoutua mielenkiintoisten asioiden ääreen. Olen loputtoman kiinnostunut niin monesta asiasta. En saa tarpeekseni uuden oppimisesta. Maailmassa on liikaa mielenkiintoisia asioita. Kumpa olisi enemmän aikaa tutkailla.

4. kesää. Rakasta kesää ja kaikkea, mitä kesään kuuluu: vihreää luontoa, aurinkoisia päiviä, mansikoita, kesäisiä kaupunkeja, uusia perunoita, silliä ja ja ja… Tässähän tämä lista olisi jo ollutkin.

5. kauneutta. Olen esteetikko ja haluan kauneutta ympärilleni. Ne on ne pienet asiat: kauniit lautasliinat tai leikkokukat ruukussa, aah.

6. hyviä keskusteluita. Mikä olisi mielekkäämpi tapa saada uusia näkökulmia kuin hyvien keskusteluiden kautta.

7. Helsinkiä. Rakastan pääkaupunkiamme. Täällä väreilee ja kaikenlaisia uusia, mielenkiintoisia hankkeita on työn alla.

8. hyvää ruokaa ja viiniä, yksi elämäni suurimmista iloista.

9. lukemista. Vaikka tämä tavallaan sisältyykin kohtaan 4, haluan kuitenkin nostaa sen omaksi kohdaksi. Kun haaveilen omasta ajasta, ensimmäinen mielikuva on aina kirjapino.

10. matkustamista. Sukeltaminen uuteen kulttuuriin on aina kiinnostavaa. Jos saisin valita, matkustaisin jatkuvasti.

Siinä spontaanisti ensimmäisinä mieleen juolahtaneet asiat. Tämä oli hauskaa ja mikä parasta kaikki asiat kuuluvat elämääni. Kesä on valitettavasti vain kerran vuodessa ja matkustaa voisin toki vieläkin enemmän, mutta toisaalta olen onnekas että ylipäänsä voin matkustaa. Muista asioista saan nauttia jatkuvasti. Kylläpäs listan tekeminen taas palautti maan pinnalle siitä, miten hyvin asiani ovat. Olen onnen tyttö.

Heitän haasteen eteenpäin käsistään taitavalle Meidän maailman Sannis:lle sekä uudelle mielekkäälle blogituttavuudelleni Uuden kuun aikaan -blogia kirjoittavalle Mirkalle.

Paljosta kiitollinen

Vastaisku ankeudelle-blogin kirjoittaja Jenny kommentoi viimeisintä postiani kysymällä minulta: Ovatko päätökset “paremmasta elämästä ja itsensä kohtelusta” helppo unohtaa sitten, kun alkaa mennä paremmin?. Vastasin myönteisesti, kyllä on. Tästä syystä oikeastaan aloitinkin blogin kirjoittamisen. Haluaisin muistaa oivallukseni elämän ainutkertaisuudesta. Meillä on vain tämä yksi elämä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Tarkoituksenani ei ole elää pessimistin lailla, tuntien pelkoa, vaan pikemminkin muistaa nauttia elämästä, elää aistit herkkinä ja olla läsnä hetkissä.

Sain äskettäin taas muistutuksen elämän hauraudesta ja siitä, että asiat eivät tosiaankaan aina mene suunnitellusti tai edes toivotusti. Törmäsin artikkeliin pojasta, jolla on harvinainen ihosairaus nimeltään Epidermolysis bullosa. EB on harvinainen ihosairaus. Poika, nimeltään Tripp Roth, sairasti sairauden pahinta muotoa. Hän oli kuitenkin ätinsä hellässä ja rakastavassa hoidossa ylittänyt kaikki eliniäin odotukset eläessään yli 2-vuotiaaksi. Surukseni Tripp nukkui pois eilen äitinsä sylissä.

Trippin äiti Courtney Roth on kirjoittanut blogia siitä lähtien, kun Tripp oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Pääset blogiin tästä. Sadat tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat seuranneet Trippin taistelua EB:tä vastaan. Eilen pienen pojan voimat kuitenkin ehtyivät. Tripp on koskettanut sydäntäni syvästi. Lieneekö suurin syy siinä, että olen itsekin äiti.

Trippin eliniän odote oli alunperin alle vuoden. Lääkärit ovat olleet ihmeissään siitä, että pieni poika eli niinkin pitkään. Selitys lienee  siinä, että hänen äitinsä omistautui täysin pojalleen ja teki kaikkensa, jotta tällä olisi mahdollisimman hyvä olla. Trippistä todella näki, että hän oli rakastettu. Hän hymyili kuvissa, vaikka hän oli menettänyt liikkumis- ja puhekykynsä. Courtney Roth on inspiroiva esimerkki rakastavasta äidistä. Hän on saanut tunnustusta omistautumisestaan pojalleen ja EB-tietoisuuden levittämisestä.

Olen tänään ollut hyvin surullinen Trippin kohtalosta, vaikka ajatus siitä että hänellä ei ole enää kipuja, lohduttaakin. Olen miettinyt erityisen paljon omaa elämääni ja tunnen tänään suurta kiitollisuutta ja onnea asioista, joita minulla on. Olen halannut tytärtäni tänään erityisen pitkään, koska juuri nyt koen kirkkaasti sen, että ei ole lainkaan itsestään selvää saada terve lapsi. Olen kiitollinen paljosta muustakin. Maailma näyttäytyy minulle tänään hyvin kauniina ja toisaalta koen suurta eksistentiaalista ahdistusta siitä, miten epäreilua elämä on. Minulla on halu tehdä edes jotain. Niinpä jaoin kanssanne tarinan Trippistä. Haluan levittää tietoa EB:stä.

Facebookista löytyy myös sivut: Prayers for Tripp ja Cure for EB.

Lepää rauhassa Tripp Roth.

Avainsanat: , , , ,