Aihearkisto: Elämänhallinta

Meidät on tarkoitettu säteilemään

Törmäsin aivan mahtavaan blogi-kirjoitukseen ’Pienentämällä itseäni en palvele ketään’, jonka on kirjoittanut Ilona Rauhala, valmentava psykologi sivuillaan Psykologinen pääoma. Psykologinen pääoma on minua kovasti kiinnostava aihe ja näitä sivuja tulee seurattua.

Ilona kirjoittaa otsikon ja nostoni mukaan siitä, kuinka meidät kaikki on tarkoitettu säteilemään ja kuinka itsensä pienentäminen muiden epävarmuuden vähentämiseksi tekee meille vain hallaa . Kirjoitus on keskittynyt työelämään ja siellä oman paikan hakemiseen. Minulle tämä teksti tuli juuri oikeaan aikaan. Halusin jakaa sen kanssanne, jospa sanoma koskettaisi jotakuta teistäkin.Toinen tähän liittyv lainaus, jonka josku poimin voimaannuttamaan on: ”Surround yourself with only people who are going to lift you higher. Life is already filled with enough people who want to bring you down.”

Rauhala siteeraa kirjoituksessaan Marianne Williamsonia, joka erityisesti osui ja upposi minuun.

”Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness that most frightens us. We ask ourselves, Who am I to be brilliant, gorgeous, talented, fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small does not serve the world. There is nothing enlightened about shrinking so that other people won’t feel insecure around you. We are all meant to shine, as children do. We were born to make manifest the glory of God that is within us. It’s not just in some of us; it’s in everyone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same. As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.”

Lainaus lähteestä: http://skdesigns.com/internet/articles/quotes/williamson/our_deepest_fear/

 

Säteilkäämme.

Mainokset

Koukussa meditointiin: I choose to live with joy

Pitkän hiljaisuuden jälkeen taas täällä. Kirjoitin viimeksi aikomuksestani tulla aamuihmiseksi. Homma lähti ihan hyvin käyntiin, kunnes valoisat aamut alkoivat herättämään 2-vuotiaani jo kuuden jälkeen. Ei mennyt niin kuin Strömsössä siis. Niin kauan kuin aamuheräämisiäni kesti, nautin niistä. Ennen kaikkea varmaan siksi, että pystyin siihen. Tyttäreni rytmi on valon lisääntymisen myötä aikaistunut pysyvästi, joten tällä hetkellä omat rauhalliset aamuhetkeni jäivät kokeiluasteelle. Mutta jotain maagista niissä aamuissa on, sen sanon.

Ystäväni, joka on myös elämäntaitovalmentaja kehotti minua taannoin kokeilemaan meditaatiota, kun mainitsin ilta-aikaan levottomasta mielestäni. Olen kärsinyt viime aikoina unettomuudesta. Hän antoi minulle lahjaksi ohjattuja meditaatioharjoituksia,  jossa meditointi aloitetaan niin sanotusti vauvan askelin. Suomeksi tämä tarkoittaa ohjattua meditaatiota 15 minuuttia päivässä.

15 minuuttia päivässä kuulostaa helposti toteuttavalta. Voin kuitenkin kertoa, että yrittäjä-opiskelija-äidin oli aluksi vaikea löytää sopivaa hetkeä 15 minuutin meditoinnille. Ei mennyt kuitenkaan montaa kertaa, kun olin jo aivan koukussa. Tutkimukset kertovat, että meditointi auttaa kehittämään keskittymiskykyä ja läsnäolon taitoa. Minua meditointi rauhoittaa ja odotan päivittäistä meditointi-hetkeäni kuin kuuta nousevaa. Jos ennen Cafe Latte oli päiväni kohokohta, nykyisin se on 15 minuutin meditaatio. Omalla kohdallani ohjattu meditointi toimii hyvin. On mahtavaa, kun joku kuiskuttaa korvaani ja alitajuntaani päivittäin juuri niitä asioita, joiden mukaan haluan elää, esimerkiksi: Valitsen elää ilon kautta. Voin itse valita, miten suhtaudun asioihin. Masentunut mieli vahingoittaa sielua, iloinen mieli vahvistaa ruumista. (suomennos kirjoittajan. Kuuntelen englanninkielisiä meditointiäänitteitä.)

Olen vasta-alkaja meditoinnissa ja mieleni lähtee helposti vaeltamaan. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että ne minuutit, jolloin todella toistan omaa voimalausettani, jota myös mantraksi kutsutaan, ovat pidentyneet. Mutta ollakseni rehellinen, 15 minuutin meditaatiosta mieleni vaeltelee vielä toistaiseksi noin 10 minuuttia. Pikku hiljaa, pienin askelin.

Aurinkoisia ja kauniita kevätpäiviä.

Kuva: kevään lomamatkaltamme

Aikainen lintu madon nappaa

Kuva vuoden takaiselta Thaimaan matkalta, jolloin nousin katsomaan upeita auringonnousuja.

Päätin juuri, että rupean aamuihmiseksi. Siis sellaiseksi joka herää aikaisin ja saa tosi paljon aikaiseksi jo ennen kuin kello on lyönyt yhdeksääkään. Olen ollut koko elämäni yökyöpeli ja sana aamuihminen on lähinnä saanut karvani nousemaan pystyyn. Okei, olen salaa hieman kadehtinut aamuihmisten pirteää aamuolemusta ja hehkutusta auringonnousuista, jotka minä kerta toisensa jälkeen olen menettänyt.

Menen usein nukkumaan vasta klo 2. Saatuani lapsen, myöhäinen rytmi on käynyt hankalaksi. Syitä on monta. Lapset heräävät aikaisin ja omat yöuneni jäävät usein varsin lyhyiksi, joka johtaa siihen että olen aivan rätti aamuisin (ja kireä). Työpäivän jälkeen kutsuvat toisenlaiset velvollisuudet ja olen tällä hetkellä kyllästynyt siihen, että väsymys on vallitseva olotilani. Kun lapseni nukahtaa noin klo 21, saatan vielä päästä uudelleen vauhtiin töiden tai opiskeluiden parissa mutta yhä useammin viime aikoina olen huomannut, etten vain yksinkertaisesti enää jaksa valvoa niin myöhään kuin ennen, eikä tehojakaan irtoa entiseen malliin. Työskentelyni on siis paitsi hidasta ja melko laadutonta myös väsymystä lisäävää. Jotain on siis tehtävä.
Suoritan tällä hetkellä jatkotutkintoa ja teen päättötyötä. Sen tekeminen iltaisin tuntuu tällä hetkellä jo ajatuksenakin uuvuttavalta.

Tein hetki sitten itselleni päivätasolla kalenteria seuraaviksi kahdeksi kuukaudeksi. Tekemistä riittää, jos aion valmistua kesäkuussa, joka on tavoitteeni. Sain kalenterin tehtyä post-it-lapuille, jotka liimasin työpöydälle. Hieman ahdisti, kun katsoin paperien määrää. Päädyin surffailemaan nettiin ja kuinkas ollakkaan yhtäkkiä eteeni avautui artikkeli: ”Why You Should Try to Be a Morning Person” (kirjoittaja Claire Diaz-Ortiz). Artikkelin sanoma on, että aamuihmiset ovat tyytyväisempiä ja saavat enemmän aikaan. Asiat eivät varmasti ole ihan näin mustavalkoisia, mutta joka tapauksessa inspiroiduin artikkelista ja pohdittuani asiaa, tulin siihen tulokseen, että kokeilen aamuihmiseksi ryhtymistä. Tilasin myös kirjoittajan oppaan, kuinka aamuihmiseksi tullaan. Se ei ole vielä ilmestynyt sähköpostiini, joten en uskalla arvioida minkälaisesta opuksesta on kyse. Mutta kirjoittaja itse on entinen yökyöpeli. Suunnitelmissani on laittaa kello soimaan joka aamu viimeistään klo 6 ja kirjoittaa siitä hetkestä lähtien päivittäin 2 tuntia päättötyötä. Jos vielä illalla jaksan jatkaa, hieno juttu. Jos ei, voin mennä ajoissa nukkumaan tuntematta huonoa omaatuntoa, sillä päivän kirjoitustyö on jo tehty. Kuulostaa hyvältä. Aloitan huomenna. Raportoin edistymisestäni.

Mitenkäs teillä lukijani, oletteko aamu- vai yöihmisiä? Ja miten olette selvinneet elämäntilanteista, joissa venymistä kellon ja oman jaksamisen suhteen vaaditaan?

Avainsanat: ,

Intuitio, osa X

Täällä ollaan sairasteltu taas kunnolla. Kolme viikkoa meni ärhäkän bakteerin kourissa, jonka vuoksi jouduin käymään lääkärissä yhteensä 9 kertaa. Loppumetreillä turvauduin myös homeopaattiin ja häneen turvaudun tästä eteenpäin, jotta saan vastustuskykyni vahvistumaan. Nyt on nimittäin taas syöty kemiallisia lääkkeitä sellainen määrä, että kestänee hetki ennen kuin keho ja erityisesti vatsa toipuu. Homeopatia kiinnostaa minua valtavasti. Modernissa lääketieteessä minua häiritsee ennen kaikkea rajoittuneisuus. Hoidetaan oiretta, ei ihmistä, eikä varsinkaan yksilöä. Homeopatia taas lähtee yksilöstä.  Sairaus on oire jostain, jonka syy pyritään saamaan selville ja se on hoidon lähtökohta. Hoito räätälöidään yksilön kokonaiselämäntilanne huomioiden.

Varsinaiseen aiheeseen, eli intuitioon. Kirjoitin viimeksi, että yritän parhaillaan tehdä tuttavuutta intuition kanssa. Kumpa voisin kirjoittaa huimista edistysaskeleista tällä saralla. Valitettavasti tilanne on päinvastainen. Välillä tavoitan sisäisen ääneni hyvin, välillä huonommalla menestyksellä. Luottoysäväni järki on kovaääninen ja hyvä argumentoimaan ja sai tällä kertaa erään päätöksen yhteydessä yliotteen. Kuulin kyllä, kun intuitio sanoi: ”älä lähde hommaan mukaan, se ei ole sinun juttu. Uskalla sanoa ei. Et menetä mitään.” Järki perusteli kantaansa useaan otteeseen: ”kyllä se nyt vaan on niin, että tällaista tilaisuutta ei välttämättä toistamiseen tule ja sitten kaduttaa. Mieti nyt vielä.” Ja niin huomasin toimivani järjen mukaan. Nyt olenkin sitten valvonut viimeiset kaksi yötä tuskan hiessä, sillä tähän päätökseen liittyy määräaikaisuus. Ja kyllä kyse on työstä.

Lukuisat lukemani elämäntaito-oppaat kehottavat näkemään ikävät tilanteet ja kohtaamiset opettajina. Minä voin siis oppia tästä. Nähtävästi minun pitää riittävän monta kertaa toimia intuitiota vastaan, jotta opin luottamaan siihen. Meneehän se näinkin, joskin totean tämän hieman epämiellyttäväksi. Nyt pitäisi kai lopettaa ennalta murehtiminen ja elää hetkessä. Mielessäni pyörii sitaatti: ”Worrying Is Like Praying For What You Don’t Want.” Eli ei kannata käyttää liikaa aikaa märehtimiseen. Eikä sitä kai nyt voi suositella noin muutoinkaan. Voihan tässä käydä vielä hyvinkin. Asenteella kun pystyy myös vaikuttamaan. Ja sitten toisaalta taas muistan, että yleensä toimimalla intuitiota vastaan, hommat ei vaan toimi. Päätös on kuitenkin tehty. Sitä ei voi enää muuksi muuttaa. Parempi siis yrittää nähdä mahdottomuuksia ennen mahdollisuudet. Eikö?

Kuulisin mielelläni kokemuksia intuitiosta ja sen mukaan tai sitä vastaan toimimisesta. Jakakaahan siis kokemuksianne arvon lukijat 🙂 Miten olette oppineet luottamaan intuitioon? Minkälainen tie se on ollut? Entä jos olette toimineet sisäistä ääntänne vastaan? Miten silloin on käynyt?

Löysin Quotesvally.comista lohduttavan sitaatin. Tällä mennään:

”ALL JOURNEYS HAVE SECRET DESTINATIONS OF WHICH THE TRAVELLER IS UNAWARE”

Avainsanat: , , , , ,

Tervetuloa 2013

Pidän uudesta vuodesta. Pidän siitä, että olemme ikään kuin uuden äärellä muutoinkin kuin vain vuoden vaihtumisen suhteen. Uuden vuoden kynnyksellä tulee usein puntaroitua mennyttä ja tulevaa. Annan itselleni luvan jättää taakseni asioita, joita en enää haluaa kantaa mukanani. Luopumisen vimmassa  järjestin tänä vuonna myös vaatekaappini uuteen uskoon ja pistin liudan vaatteita myyntiin. Tarve raivata tilaa uudelle on voimakas. Mennyt vuosi on ollut minulle mitä suurimmissa määrin henkisen kasvun aikaa ja kaikkien oivallusten keskellä myös tietyllä tapaa ahdistavaa. Olen tunnistanut monta kipukohtaa ja monta toimintamallia, jotka minun tulee muuttaa. Pienin askelin olen raivannut tilaa enenevissä määrin hyvinvoinnille, läsnäolemiselle ja kiitollisuudelle ainaisen kiireen, ahdistuksen ja stressin tieltä.

Postissani ’Saat sen mistä luovut’ kirjoitin oivalluksistani, joita olin tehnyt Tommy Hellsteniä lukiessa. Meidän on osattava luopua asioista, jotka eivät palvele meitä ja jotka aiheuttavat meille enemään mielipahaa kuin mielihyvää. Kirjoitin tavoitteestani luopua liiasta kiltteydestä ja toisten miellyttämisestä. Olen tällä saralla hyvällä tiellä. Muutos ei ylensä ole helppoa, ei tälläkään kertaa. Löysin alla olevan kuvan Pinterestistä. Se on jollain tavalla lohdullinen.

Kuva: Pinterest

Ollaksemme onnellisia meidän on opittava tuntemaan itsemme, kuuntelemaan itseämme. En usko, että itsetuntemukseen on suoraa tietä. Ehei. Tässäkin taitaa päteä parhaiten sääntö kantapään kautta. Kirjoitin viimeksi itsetuntemuksen tärkeydestä ja siitä, kuinka huonoja fiiliksiä kuten esimerkiksi ahdistusta tulisi siinä vellomisen sijaan käsitellä merkkinä siitä, että tilanne vaatii muutosta. Tunnetta kannattaisi siis pysähtyä hetkeksi tutkailemaan, mitä se haluaa kertoa.

Omistan ensi vuoden itseni kuuntelemiselle. Tunne itsesi olkoon voimalauseeni. Olen pohtinut paljon intuitiota. Menneen vuoden aikana olen toiminut usein vastoin intuitioani. Olen analyyttisena ihmisenä selittänyt asioita järjellä ja pyrkinyt vaientamaan sisäisen ääneni. Voitte varmaan arvata, että tästä ei ole seuraannut mitään hyvää. Olen taas suuren päätöksen äärellä. Tällä kertaa olen päättänyt luottaa intuitiooni. Kun ikää on jo 30+ ja kokemusta sekä intuitiota vastaan toimimisesta että siihen luottamisesta alkaa olla, voi jo uskoa, että omaa sisäistä ääntään kannattaa kuunnella.

Vastaisku ankeudelle -blogin pitäjä Jennyn sekä Ilon vuoden Katjan lailla myös minä pyrin tekemään sellaisia asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Ja sehän vasta järkevältä kuulostaakin. Eikö 🙂 Hyvää uutta vuotta kaikille. Olkaa itsellenne armollisia. Minäkin yritän olla.

Avainsanat: ,

Mielen ja ajatuksen voima

Yle Areenalla on katsottavana huikea dokumentti mielen voimista. Minähän perustin tämän blogin reilu vuosi sitten, koska halusin jakaa kokemuksiani matkastani muuttaa pysyvästi ajatteluani positiivisempaan suuntaan. Kun reilut kaksi vuotta sitten sairastin inhaa sairaalabakteeria, sairaalan terapeutti tutustutti minut ajatukseen mielen ja ajatusten voimista ja pysäytti miettimään myös mielen sairastuttavaa voimaa. Muistan ikuisesti hänen sanansa: ”Solut kuuntelevat”. Hän kehotti minua voimistamaan kehoani positiviisin ajatuksin. Juuri hän sai minut uskomaan, että ajatuksilla on merkitystä. Siitä lähtien keskityin päivittäin ajattelemaan positiivisesti ja pyrin valjastamaan mielikuvin soluni taistoon bakteeria vastaan. Lisäksi kirjoitin joka päivä kiitollisuus-päiväkirjaa. Tämän tehtyäni paranin melko pian. Ajatusten voimasta voi olla montaa mieltä. Minä kuitenkin uskon, että positiivinen mielikuvaharjoittelu ja kiitollisuus-päiväkirjan pitäminen ainakin nopeuttivat paranemistani.

Harjoittelen edelleen päivittäin ajatusten valjastamista positiiviseen suuntaan. Myönnän hieman häpeillen, että yhä usein vanhat totutut tavat nousevat pintaan ja heittäydyn esimerkiksi pahan tuulen pauloihin ja saan ihan ääneen hokea itselleni: Keskity siihen, mikä tässä asiassa on hyvää, Se mitä ajattelet, vahvistuu ja uusinta lempi -voimalausettani, joka on intiaanifilosofiaa: Energia virtaa huomion suuntaan.

Suosittelen dokumenttia. Kaunista ja lumenvalkoista viikonloppua.

Tässä linkki dokumenttiin.

Dokumentissa kerrotaan esimerkiksi kuinka asenne vaikuttaa siihen, minkälaisia kemiallisia aineita kehosta vapautuu. ”Nuo aineet muuttavat fysiikkaamme ja genetiikkaamme. Jos alan ajatella toisin, kehoni kemia muuttuu ja se puolestaan vaikuttaa soluihini. Eli ajattelutapamme voi määrät souljen kohtalon.”

Avainsanat: , , ,

Saat sen mistä luovut

Lupasin viimeksi kirjoittaa seuraavalla kerralla intuitiosta, vaan empäs kirjoittakaan. Hetken mielijohteesta päätin jakaa kanssanne tuntemuksiani Tommy Hellstenin ajatuksista. Olen lueskellut Hellstenin teosta ’Saat sen mistä luovut’ hitaasti ja varmasti kesästä lähtien, kun sain sen lainaan ystävältäni. Ensi metreiltä lähtien kirja on koskettanut minua lukemattomin tavoin.

Luin toissa päivänä Hellstenin ajatuksia siitä, miten selviytymisen/helpomman olemisen kannalta hyväksi todetut toimintamallit juurtuvat meihin syvästi jo lapsuudessa. Hyvä uutinen on se, että niitä voi muuttaa. Opin miellyttämisen taidon varhain.  Se tulee minulta niin luontevasti, että saan ihan tosissani tehdä töitä muistuttaessani itselleni, että miellyttäminen ja kiltteys ovat itse asiassa toisten harhaan johtamista ja manipuloimista. Silloin en aseta itseäni muiden arvioitavaksi sellaisena kuin todellisuudessa haluaisin olla. Kun sen näin ajattelen, minun on helpompi luopua siitä. En nauti pätkääkään toisten miellyttämisestä. Teen siinä hallaa sekä itselleni ja muille. Löydän itseni omituisista tilanteista ja ihmiset, joita pyrin miellyttämään eivät todellisuudessa tiedä, että saatan toimia vasten tahtoani tehdessäni esimerkiksi jotain palvelusta. Jäljelle jää arvoristiriita ja suuttumus, joka saattaa sinkoilla epämääräisesti läheisiin, vaikka todellisuudessa olen vihainen itselleni. Vastapuoli on autuaan tietämätön. Kuulostaako tutulta? Olen jo päässyt tällä tiellä hiukan eteenpäin ja olen vankasti päättänyt luopua miellyttämisestä. Minä itse vastaan omasta hyvinvoinnistani. Kaikkia ei voi miellyttää ja vaikka miellyttämisen tavoite olisi hyvä, se ei lopulta aja kenenkään etua.

Mitä haluan sanoa? Ollaan rohkeasti sitä, mitä haluamme, se voi johtaa ainoastaan siihen, että omaa peilikuvaa voi katsoa hymyillen, eikä ne hartiatkaan varmaan enää ole lysyssä, kun itsensä pettämisen ja syyllistämisen paino on poissa. Se voi tarkoittaa, että matkalla jokunen ihminen katoaa. Mutta sellaista elämä on.

Minä luovun miellyttämisestä. Mistä sinä luovut?

ps kyllähän se intuitio, se sisäinen ääni tähänkin aiheeseen liittyy. Ainakin oma kokemus kertoo, että kyllä sillä varsinkin arvoristiriita-tilanteissa olisi ollut jotain sanottavaa. Mutta minäpä tyttö olen hiljentänyt äänen.

Kyllä syksylläkin voi olla kauniita auringonlaskuja, vakuuttelee kesäihminen itselleen. Tätä kuvaa katsoessa ei tosin voi olla muuta kuin samaa mieltä.

Avainsanat: , ,

Valinnan vaikeus vaiko sittenkin ihanuus?

Gretchen Rubin on kirjoittanut: ”The Days Are Long, But the Years Are Short.” Niin totta. Ja niin taas kolme lomaviikkoani ovat vierähtäneet ja hoitovapaani lähentelee loppuaan. Tämä tarkoittaa, että tyttäreni päiväkodin aloitukseen on enää viikko aikaa. Hui. (Rubin on kirjoittanut jenkki-bestsellerin The Happiness Project).

Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessani kerroin, mieheni ei voinut tänä kesänä pitää lomaa, joten perheemme ei ole sen kummemmin lomaillut. Joitain pieniä retkiä kuitenkin teimme iltapäivisin ja viikonloppuisin. Katsastimme muun muassa Mustion Linnan ja sen ravintolan sekä Lohjalla viikko sitten järjestetyt antiikki- ja keräilymessut. Mustion Linnan alue on kaunis ja ravintolasta saa erinomaista ruokaa. Voin suositella.

Tommy Hellstenin lisäksi kesälukemistossani oli  muun muassa Elizabeth Gilbertin uusin teos ’Tahdonko’, joka käsittelee avioliittoa ja sen historiaa eri aikakausina, eri kulttuureissa sekä Annastina Vrethammarin ’Ajattele elämäsi hyväksi, jonka aloitin jo toukokuussa.

Pidin kovasti Gilbertin edellisestä teoksesta ’Eat, Pray, Love – omaa tietä etsimässä’, jota olen täälläkin jonkun verran siteerannut ja tartuin siis oitis hänen uuteen julkaisuunsa siihen törmätessäni. Kirja oli viihdyttävä ja samalla sivistävä. Opin kaikennäköistä avioliiton historiasta sekä ylipäänsä sitoutumisesta ja romanttisesta rakkaudesta. Tuttuun tapaan alleviivailin kirjasta moniakin kohtia, mutta etenkin Gilbertin pohdinta valinnoista ja valinnan vaikeudesta kosketti minua. Minähän olen muun muassa tässä postissa avautunut siitä, kuinka päätöksen tekeminen on aina ollut minulle suhteellisen vaikeaa.

Olen tyypillinen vatvoja. Onnekseni tässä asiassa tunnen kehittyneeni edes jonkun verran. Minua on myös helpottanut suunnattomasti tieto, että meillä ihmisillä on luontainen taipumus rakastua tekemiimme valintoihin jälkikäteen. Toisin sanoen valitsimme mitä tahansa, pyrimme jälkikäteen selittämään ja perustelemaan valinnan itsellemme parhaaksi mahdolliseksi. Näin sanoo onnellisuutta tutkinut Daniel Gilbert. Hän nimittää tätä synteettiseksi onneksi, jälkikäteen rakennetuksi onneksi. Hyvä uutinen on se, että tutkimusten mukaan aidon ja synteettisen onnen välillä ei ole lopulta eroa. Onni mikä onni.

Tiedän myös sen, että kun päätöksen on tehnyt, sitä seuraa aina helpotus. Pahinta on siis ennen päätöstä, valintojen äärellä.  Elizabeth Gilbert kertoo kirjassaan vietnamilaisesta hmong-heimosta ja heidän järjestetyistä avioliitoistaan ja päätyy sitä kautta luotaamaan valintoja. Kun edessä on vain yksi polku, voi yleensä luottaa sen olevan oikea valinta. Mutta mikä liikkumavapaus meillä länsimaisilla ihmisillä onkaan ja kuinka etuoikeutettuja olemme saadessamme tehdä valintoja.

Kirja sai minut ajattelemaan eri tavalla valinnoista. Oikeastaan minun pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä saan tehdä valintoja. Valintojen tekemisestä on tullut minulle itsestäänselvyys ja sallikaa minun lisätä epämiellyttävä sellainen. En edelleenkään pidä tilanteista, joissa joudun valitsemaan, mutta koitan jatkossa pitää mielessäni, että valinnan mahdollisuutta ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Ei ole pitkäkään aika, kun naisen elämä kulki tiettyä ennalta määrättyä kaavaa.  Sen sijaan että yrittäisin rajoittaa toimintamahdollisuuksiani, iloitsen vaihtoehtojen runsaudesta. Noh, ainakin yritän.

Koska minulla on syksyllä edessäni jonkin verran valintoja ja se tietenkin ahdistaa minua, lueskelin myös Vrethammerin kirjaa myönteisestä ajattelusta ja uskonvarmistuksesta, mutta se taitaa olla uuden kirjoituksen paikka. Mutta tämän Vrethammerin kirjoittaman pätkän haluan jakaa kanssanne nyt: ”Minä olen täydellisesti vastuussa omasta onnestani tai onnettomuudestani. En voi koskaan elää kenenkään muun kuvaa itsestäni, en vanhempieni, en ystävieni, enkä puolison.”

Törmäsin myös jälleen Mahatma Gandhin viisaisiin sanoihin tällä viikolla: ”Happiness is When you think, what you say and what you do are in harmony”.  Tällä nerokkaalla ajatuksella pääsee jo pitkälle, kun haluaa tehdä päätöksiä. Kuuntele sisintäsi.

Joskus veneen ohjaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kuva viime kevään Thaimaan matkalta.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille.

Positiivisen ajattelun voimasta

Olen sairastanut koko viikon. Tänään oli kuitenkin pakko edistää muutamia projekteja. Harmittelin väsymystä ja myöhäistä kellonaikaa ja kuinka ollakkaan törmäsin muistutukseen positiivisen ajattelun voimasta.
Alla Mahatma Gandhin inspiroiva lainaus Positiivinen psykologia -blogista:
”Pidä ajatuksesi positiivisina, sillä ajatuksistasi tulee sanasi. Pidä sanasi positiivisina, sillä sanoistasi tulee käyttäytymisesi. Pidä käyttäytymisesi positiivisena, sillä käyttäytymisestäsi tulee tapasi. Pidä tapasi positiivisina, sillä tavoistasi tulee arvosi. Pidä arvosi positiivisina, sillä arvoistasi tulee kohtalosi.”
Mahatma Gandhi
Näiden viisaiden sanojen jälkeen, jaksaa taas harjoittaa mielen positiivisuutta, Vai mitä?
Seurasin viime viikolla pienten oravanpoikasten maailmalle lähtöä. Suloisia otuksia.
Avainsanat: , ,

Niisk

Olen jälleen sairaana. Tämä on jo viides tai kuudes kerta tänä keväänä. Voitte arvata, että alkaa ottaa päähän. Pohdittuani asiaa, tulin siihen tulokseen etten ole tainnut levätä tarpeeksi ja siksi flunssa toistuu jatkuvasti. Tällä kertaa aion siis panostaa lepoon näissä tunnelmissa:

Jenny suositteli minulle kyseistä kirjaa jokin aika sitten. Löysin pokkariversion kirjakaupasta hintaan 5 €. Olen saanut vasta ensimmäiset 30 sivua kahlattua läpi, mutta niiden perusteella kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kuten kannesta voi päätellä kirja keskittyy ennen kaikkea uskonvarmistuksiin ja tekniikan opettamiseen sekä positiiviseen ajatteluun.

Ensimmäinen alleviivaamani kohta:

”Itsensä mitätöiminen, mahdollisuuksiensa kutistaminen, ei ole vaatimattomuutta eikä nöyryyttä – se on kynttilän panemista vakan alla sen sijaan että antaisi sen valaista maailman pimeyttä. Se merkitsee, että hoitaa leiviskänsä huonosti. Sinä olet tärkeä.  Sinä olet syntynyt ja olet ainutlaatuinen. Sen vuoksi vain sinä pystyt antamaan maailmalle sen, mitä sinä olet”

Tästä on hyvä jatkaa. Energistä ja valoisaa viikkoa.

Avainsanat: , ,