Aikainen lintu madon nappaa

Kuva vuoden takaiselta Thaimaan matkalta, jolloin nousin katsomaan upeita auringonnousuja.

Päätin juuri, että rupean aamuihmiseksi. Siis sellaiseksi joka herää aikaisin ja saa tosi paljon aikaiseksi jo ennen kuin kello on lyönyt yhdeksääkään. Olen ollut koko elämäni yökyöpeli ja sana aamuihminen on lähinnä saanut karvani nousemaan pystyyn. Okei, olen salaa hieman kadehtinut aamuihmisten pirteää aamuolemusta ja hehkutusta auringonnousuista, jotka minä kerta toisensa jälkeen olen menettänyt.

Menen usein nukkumaan vasta klo 2. Saatuani lapsen, myöhäinen rytmi on käynyt hankalaksi. Syitä on monta. Lapset heräävät aikaisin ja omat yöuneni jäävät usein varsin lyhyiksi, joka johtaa siihen että olen aivan rätti aamuisin (ja kireä). Työpäivän jälkeen kutsuvat toisenlaiset velvollisuudet ja olen tällä hetkellä kyllästynyt siihen, että väsymys on vallitseva olotilani. Kun lapseni nukahtaa noin klo 21, saatan vielä päästä uudelleen vauhtiin töiden tai opiskeluiden parissa mutta yhä useammin viime aikoina olen huomannut, etten vain yksinkertaisesti enää jaksa valvoa niin myöhään kuin ennen, eikä tehojakaan irtoa entiseen malliin. Työskentelyni on siis paitsi hidasta ja melko laadutonta myös väsymystä lisäävää. Jotain on siis tehtävä.
Suoritan tällä hetkellä jatkotutkintoa ja teen päättötyötä. Sen tekeminen iltaisin tuntuu tällä hetkellä jo ajatuksenakin uuvuttavalta.

Tein hetki sitten itselleni päivätasolla kalenteria seuraaviksi kahdeksi kuukaudeksi. Tekemistä riittää, jos aion valmistua kesäkuussa, joka on tavoitteeni. Sain kalenterin tehtyä post-it-lapuille, jotka liimasin työpöydälle. Hieman ahdisti, kun katsoin paperien määrää. Päädyin surffailemaan nettiin ja kuinkas ollakkaan yhtäkkiä eteeni avautui artikkeli: ”Why You Should Try to Be a Morning Person” (kirjoittaja Claire Diaz-Ortiz). Artikkelin sanoma on, että aamuihmiset ovat tyytyväisempiä ja saavat enemmän aikaan. Asiat eivät varmasti ole ihan näin mustavalkoisia, mutta joka tapauksessa inspiroiduin artikkelista ja pohdittuani asiaa, tulin siihen tulokseen, että kokeilen aamuihmiseksi ryhtymistä. Tilasin myös kirjoittajan oppaan, kuinka aamuihmiseksi tullaan. Se ei ole vielä ilmestynyt sähköpostiini, joten en uskalla arvioida minkälaisesta opuksesta on kyse. Mutta kirjoittaja itse on entinen yökyöpeli. Suunnitelmissani on laittaa kello soimaan joka aamu viimeistään klo 6 ja kirjoittaa siitä hetkestä lähtien päivittäin 2 tuntia päättötyötä. Jos vielä illalla jaksan jatkaa, hieno juttu. Jos ei, voin mennä ajoissa nukkumaan tuntematta huonoa omaatuntoa, sillä päivän kirjoitustyö on jo tehty. Kuulostaa hyvältä. Aloitan huomenna. Raportoin edistymisestäni.

Mitenkäs teillä lukijani, oletteko aamu- vai yöihmisiä? Ja miten olette selvinneet elämäntilanteista, joissa venymistä kellon ja oman jaksamisen suhteen vaaditaan?

Mainokset
Avainsanat: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: