Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2012

Saat sen mistä luovut

Lupasin viimeksi kirjoittaa seuraavalla kerralla intuitiosta, vaan empäs kirjoittakaan. Hetken mielijohteesta päätin jakaa kanssanne tuntemuksiani Tommy Hellstenin ajatuksista. Olen lueskellut Hellstenin teosta ’Saat sen mistä luovut’ hitaasti ja varmasti kesästä lähtien, kun sain sen lainaan ystävältäni. Ensi metreiltä lähtien kirja on koskettanut minua lukemattomin tavoin.

Luin toissa päivänä Hellstenin ajatuksia siitä, miten selviytymisen/helpomman olemisen kannalta hyväksi todetut toimintamallit juurtuvat meihin syvästi jo lapsuudessa. Hyvä uutinen on se, että niitä voi muuttaa. Opin miellyttämisen taidon varhain.  Se tulee minulta niin luontevasti, että saan ihan tosissani tehdä töitä muistuttaessani itselleni, että miellyttäminen ja kiltteys ovat itse asiassa toisten harhaan johtamista ja manipuloimista. Silloin en aseta itseäni muiden arvioitavaksi sellaisena kuin todellisuudessa haluaisin olla. Kun sen näin ajattelen, minun on helpompi luopua siitä. En nauti pätkääkään toisten miellyttämisestä. Teen siinä hallaa sekä itselleni ja muille. Löydän itseni omituisista tilanteista ja ihmiset, joita pyrin miellyttämään eivät todellisuudessa tiedä, että saatan toimia vasten tahtoani tehdessäni esimerkiksi jotain palvelusta. Jäljelle jää arvoristiriita ja suuttumus, joka saattaa sinkoilla epämääräisesti läheisiin, vaikka todellisuudessa olen vihainen itselleni. Vastapuoli on autuaan tietämätön. Kuulostaako tutulta? Olen jo päässyt tällä tiellä hiukan eteenpäin ja olen vankasti päättänyt luopua miellyttämisestä. Minä itse vastaan omasta hyvinvoinnistani. Kaikkia ei voi miellyttää ja vaikka miellyttämisen tavoite olisi hyvä, se ei lopulta aja kenenkään etua.

Mitä haluan sanoa? Ollaan rohkeasti sitä, mitä haluamme, se voi johtaa ainoastaan siihen, että omaa peilikuvaa voi katsoa hymyillen, eikä ne hartiatkaan varmaan enää ole lysyssä, kun itsensä pettämisen ja syyllistämisen paino on poissa. Se voi tarkoittaa, että matkalla jokunen ihminen katoaa. Mutta sellaista elämä on.

Minä luovun miellyttämisestä. Mistä sinä luovut?

ps kyllähän se intuitio, se sisäinen ääni tähänkin aiheeseen liittyy. Ainakin oma kokemus kertoo, että kyllä sillä varsinkin arvoristiriita-tilanteissa olisi ollut jotain sanottavaa. Mutta minäpä tyttö olen hiljentänyt äänen.

Kyllä syksylläkin voi olla kauniita auringonlaskuja, vakuuttelee kesäihminen itselleen. Tätä kuvaa katsoessa ei tosin voi olla muuta kuin samaa mieltä.

Mainokset
Avainsanat: , ,

Nautitaan elämästä

Source for the quote: The Energy project/Facebook

Muistutus itselleni. Iloista sunnuntaita. Minä menen nyt lettukesteille.

Haloo :)

Tervehdys pitkästä aikaa.

Kirjoittelin viimeksi syyskuun alussa. Nyt mennään jo marraskuun puolella. Aika lentää. Pahoittelen hiljaiseloa blogissani. Uuden elämäntilanteen haltuunotto on ottanut kohdallani aikaa. Taisin viimeksi hehkuttaa arjen sujumista ennenaikaisesti. Tilannetta ei ole yhtään helpottanut se, että olen kahmaissut innostuksissani itselleni melkoisen määrän erilaisia projekteja. Lisäksi syksyyn on myös mahtunut muutto. Olen myös sairastanut kohtuuttoman paljon. Lääkärikäyntejä on mahtunut kahteen kuukauteen neljä. Minulla on ollut kaikkea vatsataudista flunssaan. Surkuhupaisaa on se, että tyttäreni on sairastanut vähemmän kuin minä. Hän on ollut tähän menneessä päiväkodista poissa vain kaksi päivää nuhakuumeen vuoksi. Hänen kohdallaan siis melko hyvä suoritus, uskaltaisin iloita. Minä taas olen ruvennut tankkaamaan suurta annosta d-vitamiinia sekä lisäksi maitohappobakteereita, sinkkiä ja kalaöljyä. Jospa se tästä.

Viimeiset 9 päivää olen joutunut olemaan enemmän ja vähemmän puhumatta, sillä menetin flunssan yhteydessä ääneni. Heräsin viikko sitten perjantaina, eikä ääntä tullut lainkaan. En juurikaan murehtinut asiaa, vaan ajattelin äänen palaavan päivän kuluessa. Näin ei käynyt. Ääneni oli kokonaan poissa seuraavat kaksi päivää. Kolmannen päivän kohdalla sain kurkustani vaivoin pienen pihahduksen. Lääkäri määräsi minut puhekieltoon. Lisäksi hän määräsi minulle muutamaksi päiväksi kortisonia tabletteina. Näillä eväin nyt yhdeksännen päivän kohdalla ääntä tulee jo jonkun verran. Ääni on kuitenkin vielä heikko ja sortuu. Olen siis ollut reilun viikon lähes puhumatta. Seitsemään päivään en puhunut ollenkaan muuten kuin testatakseni välillä, mikä on äänihuulien tilanne. Melkoinen koettelemus kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle. 2-vuotiaani ei tietenkään ymmärtänyt tilannetta ja oli kummissaan. Kommunikointiyritykseni hänen kanssaan olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Ompahan tässä kuitenkin ollut aikaa ajatella äänen käyttöä. Sain myös huomata, että elekieleni on surkealla tolalla. Kukaan ei ymmärtänyt minua ilman kynää ja paperia.

Mieheni vaikutti lähinnä iloiselta, etten saanut ääntäni kuuluville ja tokaisikin viikon puolivälissä, että kotona on ollut mukavan rauhalista. Jep, jep. Tyypilliseen tapaani kuitenkin pohdiskelin syvällisesti esimerkiksi tunteita ja niiden ilmaisemista puhumalla, joka on ollut yleensä minulle ensisijainen tapa. Nyt en voinut ilmaista turhautumista, riemua tai mitään muutakaan puhumalla. Varsinkin turhautumisten kanssa purin hammasta. Helposti pahaa oloa tulee levitettyä lähiympäristöönsä, vaikka kuinka tietäisi paremmin. Tiedättehän, kun vaikka myöhästyt ratikasta ja tulet myöhässä tapaamiseen kiukkuisena kuin ampiainen syyttäen maailmaa sinuun kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta tai jos työkaveri unohtaa kiittää sinua ja tulet kotiin ja sätit seuraavassa hetkessä perheenjäsentä. Männä viikolla turhautumisen tai pettymyksen tunteen pyyhkiessä ylitseni, minulla ei muuta mahdollisuutta kuin purra hammasta ja olla hiljaa. Ja kas, tunne meni nopeasti ohi, kun en kiinnittänyt siihen enempää huomiota tai antanut sille valtaa. Sitähän sanotaan, se mitä ajattele, vahvistuu. Niin totta. Tästä on siis opittavaa.

Toinen asia mitä mietin paljon on kuunteleminen. Hyvä ystäväni on valmentaja ja hän on opettanut minulle paljon kuuntelemisesta: siitä minkälainen on hyvä kuuntelija ja miksi on niin tärkeä kuunnella. Hyvä kuuntelija kuuntelee, mitä toisella on sanottavana sen sijaan että keskeyttäisi tai yrittäisi vain pitää mielessään mieleensä tulleen ajatuksen tai idean tai mitä haluaa itse seuraavaksi sanoa. Myönnän, että minulla on välillä vaikea keskittyä kuuntelemaan ja pitää toisen puhuessa mieleeni nousseet ajatukset poissa. Viimeisen viikon aikana minä kuuntelin ja opin ehkä hitusen kärsivällisemmäksi kuuntelijaksi. Ja se on varmasti niin totta, että keskeyttäessään saattaa missata jotain olennaista asiasta. Tästä on hyvä jatkaa matkaa.

Minulla olisi paljon asiaa, mutta tästä kirjoituksesta tulee loputtoman pitkä, jos vielä jatkan. Olen pohtinut viime aikoina paljon intuitiota ja alitajuntaa, sitä viisasta sisäistä ääntä, jota pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin. Tässä minua kovasti inspiroiva sitaatti:

“Have the courage to follow your heart and intuition. They somehow already know what you truly want to become. -Steve Jobs-

Palaan siis pian. Seuraavalla kerralla intuitiosta.

Iloisia ajatuksia ja lämmintä mieltä

Avainsanat: , , ,