Värikäs elämä

Blogini on ollut hetken hiljainen. Syy lienee siinä, että kiitollisuus ja onnen lähteet eivät ole olleet päälimmäisinä mielessäni ja en ole yksinkertaisesti halunnut tulla synkistelemään blogiini. Olen ajoittain kirjautunut sisään ja yrittänyt kirjoittaa, mutta lopulta olen vain tuijottanut ruutua saamatta yhtään kokonaista lausetta kirjoitettua.

Usein siteeraamani Jenny (Vastaisku ankeudelle) ja Katja (Ilon vuosi) kirjoittivat taannoin samasta aiheesta. Molemmat olivat kokeneet hankalaksi kirjoittaa positiivisuudesta ja ilosta, kun omat ajatukset eivät aina ole niin positiivisia. Tämänhän me kaikki hyvin tiedämme. Elämään mahtuu monenlaisia tunteita ja mielestäni olisi tekopyhää väittää olevansa aina  täynnä positiviisuutta. Totuuden nimissä päiviini on mahtunut viime aikoina enemmän vakavaa pohdintaa elämän tarkoituksesta kuin läsnäolemista hyvissä hetkissä. Ja voitte vain kuvitella, kuinka olen ruoskinut itseäni kiittämättömyydestä, kun lopulta elämässäni on kaikki hyvin.

Itse asiassa Jennyn ja Katjan kirjoitukset ja kirjoituksiin tulleet kommentit avasivat silmäni. Miksi minun pitäisi aina olla kirjoittamassa positiivisuus kärkenä, kun elämään mahtuu niin monen värisiä hetkiä. Toki pyrin synkimpinäkin päivinä muistuttamaan itseäni siitä, että voin itse valita mitä ajattelen ja mihin keskityn. Valitsenko jäädä mieli maassa sänkyyn makaamaan vai koittaisinko kuitenkin nousta ylös ja keskittyä hyviin asioihin, edes pysähtyä päivän aikana muutamaan sellaiseen. Mutta silti, joskus vain on päiviä, jolloin mieli on maassa ja asiat eivät suju.

Törmäsin Kauneus ja Terveys  6/2012 -lehdessä asian tiimoilta hyvään artikkeliin, jossa oltiin haastateltu Ben Furmania. Artikkelin nimi oli Lisää iloa. Artikkelissa kerrottiin, että onneton olo on luonnollinen osa elämää, mutta oloa voi parantaa luonnollisilla ja yksinkertaisilla keinoilla. Furman on julkaissut kirjan, johon on koottu ratkaisukeskeiseen terapiaan pohjautuvia elämäniloa uudelleen rakentavia keinoja. Kirja sisältää harjoituksia, joissa kielteiset tunteet muutetaan myönteisiksi.

Furmanin keinot hetkellisen elämänilon kadottamiseen/alakuloon oltiin haastatteluun koottu seitsemäksi ohjeeksi. Kirjoitin ylös ohjeet.

1. Löydä oma viisautesi

Me tiedämme, enemmän kuin uskommekaan. Furman kehottaa esimerkiksi tekemään harjoituksen, jossa itsensä voi kuvitella ihannetilanteeseen jonkun tietyn ajanjakson päähän. Itseltä voi sitten kysyä, miten sinne pääsi, jolloin oma viisaus valjastetaan käyttöön. Mielikuvituksella on suuri voima. Huonona päivänä omaan sisimpään ei tahdo saada kosketusta, puhumattakaan sitten viisaudesta. Tiedättehän, kun kaikkeen tekee mieli vastata: ” en tiedä” tai ”ei kiinnosta”.

2. Varaudu vaikeisiin päiviin

Erityisesti tämä kolahti. Vaikeita päiviä tulee. Etenkin minä koen, että positiivisemman elämäntavan harjoittamiseni on mennyt monta askelta taaksepäin. Furmania mukaillen: kaikissa kehitysprosesseissa tulee vaikeita hetkiä. Niistä ei pidä lannistua. Artikkelissa oli esimerkki masennuksen kanssa kamppailevasta ihmisestä, joka antoi itselleen luvan pitää masennuspäiviä, jos siltä tuntuu. Henkilö pelkäsi ennen kaikkea takapakkia paranamisesprosessissa. Tämä helpotti häntä huomattavasti. Minä voisin siis antaa itselleni luvan pitää välillä marmatus-päiviä. Ehkä (toivottavasti) niitä ei sitten tarvitsekkaan, kun niihin olisi oikein lupa.

3. Kiitä kanustajiasi, vaikka vain kuvitteellisesti

Artikkelissa kirjoitettiin, että kiitollisuuden tunteella on parantava vaikutus. Se on tieteelllisesti todistettu. Kiitollisuuspäiväkirjojen pitämisestä olen kirjoittanu ennenkin. Käytin kiitollisuuspäiväkirjaa itse, kun olin sairas ja minulla on metodista vain hyvää sanottavaa. Pitäisi taas ottaa käyttöön.

4. Tee voimainventaario

Yksi tapa lisätä toiveikkuutta on listata omia vahvuuksiaan ja nähdä konkreettisesti, missä asioissa on vahva/hyvä. Helppo tapa nähdä itsestään hyviä puolia. Se voimaannuttaa.

5. Muuta suhtautumistasi toiseen ihmiseen

Muita ei voi muuttaa. Mitäpä siis, jos muuttaisi suhtautumistaan muihin.

6. Sopeudu uuteen tilanteeseen

7. Ulkoista kärsimys

Joskus oman kärsimyksen voi yrittää kuvitella olevan itsestään irrallinen osa ja siten saada siitä yliotteen. Ei kuulemma toimi kaikilla.

Artikkelista jäi mieleen myös tämä sitaatti:

”Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.”

Sain artikkelista paljon ajateltavaa. Ensinnäkin minun täytyy hyväksyä, että positiivisemman ajattelutavan oppiminen ja omaksuminen ei ole lineaarinen prosessi. Huonoja hetkiä tulee, mutta ei silti pidä lannistua. Sitä paitsi minä olen lopulta perusvireeltäni synkistelevä pohdiskelija. Yritän silti muuttaa ajattelumallejani. Ja tiedän kipeän hyvin, että minä voin itse valita, miten taivallan polkuani.

Aurinkoista viikonloppua.

Mainokset
Avainsanat: ,

2 thoughts on “Värikäs elämä

  1. Sannis sanoo:

    Tiedätkö, minua rohkaisi lukea juuri sinun blogistasi tällainen kiinnostus. Seurasin aikoinaan muutamia ns. life coaching -henkisiä blogeja, mutta minua alkoi ahdistaa aika ajoin jäykän ehdoton positiivisuus-keskeisyys – ikään kuin elämässä ei olisi myös muita sävyjä. Ongelmaksi minulle, täydellisyyden tavoittelijalle, muodostui se, että onnellisuuden tavoittelustakin tuli yksi suoritus muiden joukossa. Onnellisuuden etsimisenhän ei pitäisi tuottaa stressiä ja masennusta, eikös? Olen siis ihan tarkoituksella himmaillut aiheesta lukemista, mutta sinun blogisi on edelleen lukulistallani.

    Meille ”synkisteleville pohdiskelijoille” voi olla suuri askel jo sekin, että emme enää jää niin pitkäksi aikaa vellomaan lamauttaviin tunnetiloihimme, kuin joskus aikaisemmin. Olen antanut itselleni luvan edetä todella hissukseen ja vain sellaisia askelia, joihin oikeasti olen valmis. Jos reilu kolmekymmentä vuotta on elänyt tietyn mallin mukaan, niin eivät ne muutoksetkaan viikossa tapahdu.

    Kun viimeksi tapasimme, sinusta uhkui voimaa, aikaansaavuutta ja hyvää mieltä, vaikka välillä keskustelimmekin kipeistä aiheista. Olen varma, että nämä kaikki ominaisuudet ovat sinussa, hieman synkemmästä ajanjaksosta huolimatta. Paljon aurinkoa ja lämpöä sinulle, olet mielessäni!

  2. M K sanoo:

    Sannis, kiitos kauniista viestistä ja pahoittelut että vastaamisessa vierähti näin pitkä tovi.

    Olet niin oikeassa, kun kirjoitat että meidän kaltaisille ihmislle, suuri askel voi olla jo sekin, ettemme jää liiaksi vellomaan myrskyn silmässä. Se on juuri näin. Myös minä tunnustaudun perfektionistiksi ja se selittänee suorituskeskeisyyden ja itsensä armottoman ruoskimisen. Koitetaan olla itsellemme armollisia ja muistaa, että lopulta on kaiketi tärkeintä kuunnella itseään. Ja piut paut etanan vauhdille 🙂 Hiljaa hyvä tulee, niin toivon.

    Aurinkoa myös sinun suuntaasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: