Rentoutumisyrityksiä

Olen päättänyt yrittää ottaa aikaa rentoutumiselle. Minulla on mukamas aina niin kiire. Vaikka teen myös paljon asioita, joista saan voimaa ja joista pidän, olen huomannut usein puolivahingossa suorittavani niitä. Esimerkki: ostan jonkun itselleni mieluisan lehden, jotta voin illalla tai tyttäreni päiväunien aikana lukea sen. Kun päiväuniaika tulee, mietin ensimmäisenä miten aika kannattaa käyttää, niin että hyödyn siitä mahdollisimman paljon. Heittäydyn sohvalle ja selaan lehden raivokkaasti läpi, jotta kerkeän vielä tekemään jotain muuta. Nukkumisesta en edes haaveile, sehän vasta olisikin ajan haaskausta, vaikka usein se olisi varmasti viisainta, sillä kahden vuoden aikana univelkaa on kertynyt kiitettävästi. Ja tiedän vallan mainiosti miten tärkeää uni on ihmiselle.

Mennään yritykseeni rentoutua. Olen siis päättänyt, että minun täytyy löytää itselleni sopiva tapa ottaa edes kerran päivässä itselleni pieni rentoutumis- ja latautumishetki. Muistelin joogasta tuttujua meditointeja ja loppurentoutuksia ja sovelsin niiden oppeja. Tänään kun sain tyttäreni yöunille, laitoin renoutusmusiikkia soimaan, suitsukkeen päälle ja kynttilän palaamaan. Asetin suitsukkeen ja kynttilän eteen tyynyn, jolle menin istumaan ja aloitin kunnon joogin tapaan tyhjentämään mieltäni. Suljin silmäni. Silmäni aukesivat, kerta toisensa jälkeen ja ajatukseni laukkasivat miten sattuu. Tiedän kyllä, että mielen tyhjentäminen ja meditoimisen opetteleminen vie aikaa, mutta silti aloin jo muutaman minuutin jälkeen menettää kärsivällisyyttäni. (Yrityksestäni tuli mieleen kirjan Eat, Pray, Love -kirjoittajan ensimmäiset yritykset meditoida, jos joku on lukenut kirjan.) Päätin, että yritän rentoutua minulle sopivan ajan. Päätin yrittää pysyä tyynyllä noin 1o min. Sitten muistin lukeneeni Hellohelene-blogin Helenen meditoimisharjoituksista. Muistelin, että hänenkin on ollut vaikea tyhjentää mieltä ja että hän on sen sijaan pyrkinyt meditoidessaan keskittymään yhteen asiaan. Tein siis niin. Mietin yhtä haastavaa asiaa ja päätin keskittää kaiken tarmoni sen ratkaisemiseen. Se tuntui toimivan. Tyynyllä pysyminen ei enää tuntunu vaikealta. Sain asian ajateltua ja päädyin itseäni tyydyttävään loppuratkaisuun. Nousin ylös. En tiedä, olinko rentoutunut, mutta ainakin olin ratkaissut yhden itseäni askarruttavan asian. Huojentunut siis ainakin. Kokemuksesta tiedän, että ohjattu rentoutus toimii kohdallani. Saa nähdä, mitä tästä omatoimisesta harrastuksesta tulee. Kokeilla ainakin täytyy. Ja se täytyy sanoa, että suitsukkeen tuoksu oli ihana. Se leijailee asunnossamme vieläkin, vaikka poltin sen reilu tunti sitten.

Pääasia taitaa kuitenkin olla, että löytää itselleen sopivan tyylin ja on läsnä siinä mitä tekee, on se sitten meditointia tai lehtien lukemista. Minusta tuntuu, että minulla on ollut niin kiire viimeisen vuoden ajan, että en oikein osaa hiljentää vauhtia. Aion kuitenkin opetella, sillä olen varma että ihminen ei loppumattomiin jaksa juosta.

Ilon Vuosi-blogin Katja ilahdutti minua heittämällä minulle haasteen, 11 kysymystä, joihin minun tulee vastata. Palaan siihen pian. Kiitos Katja.

Miten te lukijani rentoudutte ja onnistutte siinä?

Indiskasta saa muuten ihania suitsukkeita. Kuvan tuoksu Green Tea Sun on kovasti mieleeni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: