Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2012

Värikäs elämä

Blogini on ollut hetken hiljainen. Syy lienee siinä, että kiitollisuus ja onnen lähteet eivät ole olleet päälimmäisinä mielessäni ja en ole yksinkertaisesti halunnut tulla synkistelemään blogiini. Olen ajoittain kirjautunut sisään ja yrittänyt kirjoittaa, mutta lopulta olen vain tuijottanut ruutua saamatta yhtään kokonaista lausetta kirjoitettua.

Usein siteeraamani Jenny (Vastaisku ankeudelle) ja Katja (Ilon vuosi) kirjoittivat taannoin samasta aiheesta. Molemmat olivat kokeneet hankalaksi kirjoittaa positiivisuudesta ja ilosta, kun omat ajatukset eivät aina ole niin positiivisia. Tämänhän me kaikki hyvin tiedämme. Elämään mahtuu monenlaisia tunteita ja mielestäni olisi tekopyhää väittää olevansa aina  täynnä positiviisuutta. Totuuden nimissä päiviini on mahtunut viime aikoina enemmän vakavaa pohdintaa elämän tarkoituksesta kuin läsnäolemista hyvissä hetkissä. Ja voitte vain kuvitella, kuinka olen ruoskinut itseäni kiittämättömyydestä, kun lopulta elämässäni on kaikki hyvin.

Itse asiassa Jennyn ja Katjan kirjoitukset ja kirjoituksiin tulleet kommentit avasivat silmäni. Miksi minun pitäisi aina olla kirjoittamassa positiivisuus kärkenä, kun elämään mahtuu niin monen värisiä hetkiä. Toki pyrin synkimpinäkin päivinä muistuttamaan itseäni siitä, että voin itse valita mitä ajattelen ja mihin keskityn. Valitsenko jäädä mieli maassa sänkyyn makaamaan vai koittaisinko kuitenkin nousta ylös ja keskittyä hyviin asioihin, edes pysähtyä päivän aikana muutamaan sellaiseen. Mutta silti, joskus vain on päiviä, jolloin mieli on maassa ja asiat eivät suju.

Törmäsin Kauneus ja Terveys  6/2012 -lehdessä asian tiimoilta hyvään artikkeliin, jossa oltiin haastateltu Ben Furmania. Artikkelin nimi oli Lisää iloa. Artikkelissa kerrottiin, että onneton olo on luonnollinen osa elämää, mutta oloa voi parantaa luonnollisilla ja yksinkertaisilla keinoilla. Furman on julkaissut kirjan, johon on koottu ratkaisukeskeiseen terapiaan pohjautuvia elämäniloa uudelleen rakentavia keinoja. Kirja sisältää harjoituksia, joissa kielteiset tunteet muutetaan myönteisiksi.

Furmanin keinot hetkellisen elämänilon kadottamiseen/alakuloon oltiin haastatteluun koottu seitsemäksi ohjeeksi. Kirjoitin ylös ohjeet.

1. Löydä oma viisautesi

Me tiedämme, enemmän kuin uskommekaan. Furman kehottaa esimerkiksi tekemään harjoituksen, jossa itsensä voi kuvitella ihannetilanteeseen jonkun tietyn ajanjakson päähän. Itseltä voi sitten kysyä, miten sinne pääsi, jolloin oma viisaus valjastetaan käyttöön. Mielikuvituksella on suuri voima. Huonona päivänä omaan sisimpään ei tahdo saada kosketusta, puhumattakaan sitten viisaudesta. Tiedättehän, kun kaikkeen tekee mieli vastata: ” en tiedä” tai ”ei kiinnosta”.

2. Varaudu vaikeisiin päiviin

Erityisesti tämä kolahti. Vaikeita päiviä tulee. Etenkin minä koen, että positiivisemman elämäntavan harjoittamiseni on mennyt monta askelta taaksepäin. Furmania mukaillen: kaikissa kehitysprosesseissa tulee vaikeita hetkiä. Niistä ei pidä lannistua. Artikkelissa oli esimerkki masennuksen kanssa kamppailevasta ihmisestä, joka antoi itselleen luvan pitää masennuspäiviä, jos siltä tuntuu. Henkilö pelkäsi ennen kaikkea takapakkia paranamisesprosessissa. Tämä helpotti häntä huomattavasti. Minä voisin siis antaa itselleni luvan pitää välillä marmatus-päiviä. Ehkä (toivottavasti) niitä ei sitten tarvitsekkaan, kun niihin olisi oikein lupa.

3. Kiitä kanustajiasi, vaikka vain kuvitteellisesti

Artikkelissa kirjoitettiin, että kiitollisuuden tunteella on parantava vaikutus. Se on tieteelllisesti todistettu. Kiitollisuuspäiväkirjojen pitämisestä olen kirjoittanu ennenkin. Käytin kiitollisuuspäiväkirjaa itse, kun olin sairas ja minulla on metodista vain hyvää sanottavaa. Pitäisi taas ottaa käyttöön.

4. Tee voimainventaario

Yksi tapa lisätä toiveikkuutta on listata omia vahvuuksiaan ja nähdä konkreettisesti, missä asioissa on vahva/hyvä. Helppo tapa nähdä itsestään hyviä puolia. Se voimaannuttaa.

5. Muuta suhtautumistasi toiseen ihmiseen

Muita ei voi muuttaa. Mitäpä siis, jos muuttaisi suhtautumistaan muihin.

6. Sopeudu uuteen tilanteeseen

7. Ulkoista kärsimys

Joskus oman kärsimyksen voi yrittää kuvitella olevan itsestään irrallinen osa ja siten saada siitä yliotteen. Ei kuulemma toimi kaikilla.

Artikkelista jäi mieleen myös tämä sitaatti:

”Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.”

Sain artikkelista paljon ajateltavaa. Ensinnäkin minun täytyy hyväksyä, että positiivisemman ajattelutavan oppiminen ja omaksuminen ei ole lineaarinen prosessi. Huonoja hetkiä tulee, mutta ei silti pidä lannistua. Sitä paitsi minä olen lopulta perusvireeltäni synkistelevä pohdiskelija. Yritän silti muuttaa ajattelumallejani. Ja tiedän kipeän hyvin, että minä voin itse valita, miten taivallan polkuani.

Aurinkoista viikonloppua.

Mainokset
Avainsanat: ,

Inspiroivia mietelauseita

Tämä kolahti minuun tällä viikolla. Se tuli vastaani Facebookissa, jossa Vastaisku ankeudelle jakoi sen:

Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Se on juuri näin. Me voimme itse vaikuttaa ajatteluumme ja tunnetiloihimme. Se mitä ajattelemme vahvistuu. Jos mieli on jatkuvasti maassa ja ajatukset negatiivisia, olotila vahvistuu. Jos sen sijaan yrittää miettiä positiivisesti, se vahvistuu. Mielemme tarvitsee treeniä. Omia juurtuneita ajattelumalleja ei ole ihan helppo muuttaa. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä. Minä tiedän sen.

Olenkin viime aikoina aamuisin herätessäni miettinyt, että minä voin valita että tästä päivästä tulee hemmetin hyvä. MINÄ voin valita keskittyä kaikkeen hyvään. Ja hei, sehän oli niin, että 50 % onnellisuudesta tulee perimästä, 10 % on olosuhdesidonnaista ja 40 % on sellaista, johon voi itse vaikuttaa.

Onnen täyteistä viikonloppua.

Rentoutumisyrityksiä

Olen päättänyt yrittää ottaa aikaa rentoutumiselle. Minulla on mukamas aina niin kiire. Vaikka teen myös paljon asioita, joista saan voimaa ja joista pidän, olen huomannut usein puolivahingossa suorittavani niitä. Esimerkki: ostan jonkun itselleni mieluisan lehden, jotta voin illalla tai tyttäreni päiväunien aikana lukea sen. Kun päiväuniaika tulee, mietin ensimmäisenä miten aika kannattaa käyttää, niin että hyödyn siitä mahdollisimman paljon. Heittäydyn sohvalle ja selaan lehden raivokkaasti läpi, jotta kerkeän vielä tekemään jotain muuta. Nukkumisesta en edes haaveile, sehän vasta olisikin ajan haaskausta, vaikka usein se olisi varmasti viisainta, sillä kahden vuoden aikana univelkaa on kertynyt kiitettävästi. Ja tiedän vallan mainiosti miten tärkeää uni on ihmiselle.

Mennään yritykseeni rentoutua. Olen siis päättänyt, että minun täytyy löytää itselleni sopiva tapa ottaa edes kerran päivässä itselleni pieni rentoutumis- ja latautumishetki. Muistelin joogasta tuttujua meditointeja ja loppurentoutuksia ja sovelsin niiden oppeja. Tänään kun sain tyttäreni yöunille, laitoin renoutusmusiikkia soimaan, suitsukkeen päälle ja kynttilän palaamaan. Asetin suitsukkeen ja kynttilän eteen tyynyn, jolle menin istumaan ja aloitin kunnon joogin tapaan tyhjentämään mieltäni. Suljin silmäni. Silmäni aukesivat, kerta toisensa jälkeen ja ajatukseni laukkasivat miten sattuu. Tiedän kyllä, että mielen tyhjentäminen ja meditoimisen opetteleminen vie aikaa, mutta silti aloin jo muutaman minuutin jälkeen menettää kärsivällisyyttäni. (Yrityksestäni tuli mieleen kirjan Eat, Pray, Love -kirjoittajan ensimmäiset yritykset meditoida, jos joku on lukenut kirjan.) Päätin, että yritän rentoutua minulle sopivan ajan. Päätin yrittää pysyä tyynyllä noin 1o min. Sitten muistin lukeneeni Hellohelene-blogin Helenen meditoimisharjoituksista. Muistelin, että hänenkin on ollut vaikea tyhjentää mieltä ja että hän on sen sijaan pyrkinyt meditoidessaan keskittymään yhteen asiaan. Tein siis niin. Mietin yhtä haastavaa asiaa ja päätin keskittää kaiken tarmoni sen ratkaisemiseen. Se tuntui toimivan. Tyynyllä pysyminen ei enää tuntunu vaikealta. Sain asian ajateltua ja päädyin itseäni tyydyttävään loppuratkaisuun. Nousin ylös. En tiedä, olinko rentoutunut, mutta ainakin olin ratkaissut yhden itseäni askarruttavan asian. Huojentunut siis ainakin. Kokemuksesta tiedän, että ohjattu rentoutus toimii kohdallani. Saa nähdä, mitä tästä omatoimisesta harrastuksesta tulee. Kokeilla ainakin täytyy. Ja se täytyy sanoa, että suitsukkeen tuoksu oli ihana. Se leijailee asunnossamme vieläkin, vaikka poltin sen reilu tunti sitten.

Pääasia taitaa kuitenkin olla, että löytää itselleen sopivan tyylin ja on läsnä siinä mitä tekee, on se sitten meditointia tai lehtien lukemista. Minusta tuntuu, että minulla on ollut niin kiire viimeisen vuoden ajan, että en oikein osaa hiljentää vauhtia. Aion kuitenkin opetella, sillä olen varma että ihminen ei loppumattomiin jaksa juosta.

Ilon Vuosi-blogin Katja ilahdutti minua heittämällä minulle haasteen, 11 kysymystä, joihin minun tulee vastata. Palaan siihen pian. Kiitos Katja.

Miten te lukijani rentoudutte ja onnistutte siinä?

Indiskasta saa muuten ihania suitsukkeita. Kuvan tuoksu Green Tea Sun on kovasti mieleeni.

Positiivisen ajattelun voimasta

Olen sairastanut koko viikon. Tänään oli kuitenkin pakko edistää muutamia projekteja. Harmittelin väsymystä ja myöhäistä kellonaikaa ja kuinka ollakkaan törmäsin muistutukseen positiivisen ajattelun voimasta.
Alla Mahatma Gandhin inspiroiva lainaus Positiivinen psykologia -blogista:
”Pidä ajatuksesi positiivisina, sillä ajatuksistasi tulee sanasi. Pidä sanasi positiivisina, sillä sanoistasi tulee käyttäytymisesi. Pidä käyttäytymisesi positiivisena, sillä käyttäytymisestäsi tulee tapasi. Pidä tapasi positiivisina, sillä tavoistasi tulee arvosi. Pidä arvosi positiivisina, sillä arvoistasi tulee kohtalosi.”
Mahatma Gandhi
Näiden viisaiden sanojen jälkeen, jaksaa taas harjoittaa mielen positiivisuutta, Vai mitä?
Seurasin viime viikolla pienten oravanpoikasten maailmalle lähtöä. Suloisia otuksia.
Avainsanat: , ,