Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2012

Haparia askelia

Lomailen tällä hetkellä kaukana Suomen kylmyydestä perheeni kanssa. Istun terassillamme ja tuijottelen merta. Elämä ei ole tällä hetkellä lainkaan hullumpaa.

Minun oli tarkoitus päivittää blogi ennen lähtöäni, mutta lähtöä edeltäville päiville kasaantui kaikenlaista. Olen tällä hetkellä virallisesti hoitovapaalla 1-vuotiaan tyttäreni kanssa. Siinä sivussa opiskelen ja olen myös perustanut yrityksen. Hommaa siis riittää. Yritän parhaani mukaan olla kuormittamatta itseäni liikaa, sillä siitä minulla on valitettavasti kokemusta.

Nyt olen lomalla ja yritän nauttia siitä. Minun oli tarkoitus hankkia lomalukemiseksi elämäntaito-oppaita ja jatkaa niiden kautta loputonta itsetutkiskeluani. Kirjastoon en kerennyt, mutta lähtöpäivän aamuna pistäydyin kotimme lähellä sijaitsevaan pieneen, mutta sitäkin kattavampaan kirjakauppaan. Marssin paikalle kovalla tohinalla vain havaitakseni, että se aukeaa vasta iltapäivällä. Harmitus valtasi minut. Mitä nyt lukisin? Päätin yrittää löytää lentokentältä sopivaa lukemista. En löytänyt. Nyt olen siis matkalla ilman elämäntaito-oppaita. Pohdittuani asiaa näen sen kuitenkin niin, että on kaiketi hyvä, että en saanut kirjapinoa mukaani. Nyt minun on oltava vain itseni seurassa. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua itseensä ja päästä perille ajatuksistaan?

On myönnettävä, että lomatunnelmaan pääseminen ei ole ollut ihan vaivatonta. Olen niin tottunut jatkuvaan touhottamiseen, että useamman asian samanaikainen toimittaminen tulee minulta jo lähes automaattisesti. Samaan hengenvetoon myönnettäköön toinenkin asia, läsnäolo ja hetkessä eläminen on minulle edelleenkin haastavaa.

Tein jokin aika sitten Pienessä suuressa päätösten kirjassa olleen harjoituksen, jonka tarkoitus oli selvittää, elääkö menneisyydessä, tulevaisuudessa, vai tässä hetkessä. Minulla paino oli edelleen liiaksi tulevassa. Stressaan helposti; ajatukset vaeltavat tuleviin asioihin, vaikka tiedän vallan mainiosti, että sellainen on ajanhukkaa. Ihminen voi valmistautua hyvin tulevaan, mutta tekemättömistä töistä tai tulevista haasteista stressaaminen kuluttaa energiaa ja ennen kaikkea vie huomion pois nykyhetkestä.

Haparoin siis yhä, mutta harjoittelen. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. Katsellaan.  Jenny kommentoi kuitenkin osuvasti yhtä kirjoitustani: ”Positiivista ajattelua pitää harjoittaa. Kuten muitakin näitä elämäntaitojuttuja. On hassua, että ihmiset on valmiita treenaamaan salilla tuntikausia, jotta kroppa näyttäisi hyvältä. Sitten ajatellaan, että henkinen puoli tulee jotenkin ilmaiseksi tuosta noin vain.” Tätä samaa sanoi myös positiivisen pyskologian tutkija Shawn Achor.

Jatkan harjoittelua näissä tunnelmissa:

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Toisen onni ei ole minulta pois

Kirjoitin jokunen viikko sitten Hellstenin kirjasta Pysähdy olet jo perillä, minua koskettaneista ajatuksista. Yksi jäi kuitenkin mainitsematta ja se on pyörinyt päässäni jatkuvasti, nimittäin hyväntahtoisuus. Hyväntahtoisuus ja toisaalta kateus ovat mietityttäneet minua paljonkin elämän varrella, sillä olen kohdannut mitätöimistä ja kateutta muiden osalta, mutta myös itse potenut kyseisiä tunteita. Olo on ollut jokseenkin kamala, kun niin on käynyt.

Hellsten kirjoittaa, että hyväntahtoisuus on sitä, että haluaa toiselle hyvää. Sinänsä itsensä selittävää. Hyväntahtoisuus on mahdollista ainoastan silloin, kun ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa. Vain silloin hän pystyy sietämään sitä, että toinen saa osakseen jotain hyvää, eikä pelkästään siedä asiantilaa, vaan jopa tekee töitä sen eteen, että näin tapahtuisi. Jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla, eikä hänellä ole sitä mitä hän kokee tarvitsevansa, toiselle menevä onni on uhka. Se on itseltä pois. Tämä synnyttää kateuskulttuuria. Hellsten jatkaa, että kateus kumpuaa häpeästä, joka syntyy ihmisen mitätöidessä omat tunteensa ja tarpeensa. Häpeään verhottu ihminen ei koe olevansa onnen arvoinen. Häpeän hallitsema ihminen ei salli arvottomuuden tunteensa vuoksi itselleen sitä hyvää, jonka itseasiassa tarvitsisi.

Itsensä kohtaaminen on keino vapautua häpeästä ja saavuttaa hyvä olo.

On kohtuullisen upeaa, kun pystyy olemaan aidosti onnellinen muiden puolesta. Viime aikoina olen aidosti iloinnut toisten saamasta hyvästä. Voisiko olla, että olen sittenkin kehittynyt ihmisenä?

Minä kuljen omaa polkuani, muut omiaan.

Mitä itse ajattelet, vallitseeko Suomessa yhä kateuskulttuuri, kuten kuulee usein sanottavan?

– Annetaan hyvän kiertää. Energistä viikkoa.

Avainsanat: , , , ,

Sinun tarinasi

Törmäsin Ylen inspiroivaan videoon Lauran blogissa ja haluan jakaa sen kanssanne.

”Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki ja olet vapaa näkemään kaiken. Maailma kuuluu elämänhaluisille ja tulevaisuus niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sinussa. Jos etsit vain yhtä asiaa, se jää ainoaksi jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi – sinun tarinasi.”

Katso ja inspiroidu.

Ihanaa viikonloppua kaikille.

Avainsanat: ,

Onnellisuuden merkitys työssä

Katsoin mielenkiintoisen TedTalkin, jossa positiivisen psykologian tutkija ja opettaja Shawn Achor kertoo positiivisen ajattelun ja onnellisuuden merkityksestä työelämässä.

Pääset katsomaan esityksen tästä. Suosittelen katsomaan, kesto noin 12 min.

Achor kertoo, että 90 % onnellisuudesta muodostuu  siitä, miten ihminen kokee ja hahmottaa maailman. Vain 10 % muodostuu ulkoisista olosuhteista. Samaahan kertoi myös Sonja Lyubomirskyn kirja Kuinka onnelliseksi. Achor painottaa, että ihminen voi itse vaikuttaa merkittävästi siihen, miten maailman hahmottaa ja tässä positiivisuuden ajattelun voima nousee keskeiseen rooliin.

Aivomme tarvitsevat positiivisuutta toimiakseen mahdollisimman hyvin. Yleensä ajatellaan, että mitä lujemmin paiskii töitä, sitä todennäköisemmin menestyy ja saavuttaa onnen  ja hyvän olon. Achor kehottaa kuitenkin käänteiseen ajatteluun. Ihmisen tulisi olla onnellinen menestyäkseen työssään mahdollisimman hyvin.  Achor sanoo puheessaan, että jos ihminen löytää keinot positiiviseen ajatteluun ja elämänkatsomukseen sitä paremmin ajatus juoksee ja aivot hoitavat niille annetut tehtävät. Menestys seuraa perässä. Positiivisuuden seurauksena, älykkyytemme, luovuutemme ja energiatasomme nousevat ja suorituksemme paranevat kaikilla tasoilla.

Achor painottaa, että positiivista ajattelua pitää harjoittaa. Asenteen muutos ei tapahdu tuosta noin vain. Tämän allekirjoitan minäkin. Hän mainitsee työkaluiksi esimerkiksi minunkin käyttämäni kiitollisuuspäiväkirjan sekä satunnaiset ystävälliset teot.

Jälleen lisää syitä pyrkiä hahmottamaan maailma positiivisesti ja näkemään ympärillään onnen lähteitä. Positiivisuus palkitseee.

Positiivinen psykologia on muuten todella mielenkiintoista. Täytyy perehtyä siihen paremmin.

Lisää kukkia naistenpäivän kunniaksi.

Avainsanat: , , ,

Hyvän olon lähteillä

Ihmisen tulisi pitää huolta itsestään kokonaisvaltaisesti. Tällä tarkoitetaan niin kehon kuin mielen huoltoa ja hellimistä. Lapseni syntymän jälkeen minulle ennen hyvin tärkeä asia eli liikkuminen on jäänyt paitsiolle. Tämä tosin lienee aika klassinen kuvio, heh. Toki ulkoilen lapseni kanssa ja pyrin harjoittamaan hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon, mutta lenkkipolulla tai joogasalilla minua ei ole nähty kahteen vuoteen. Raskauteni oli melko vaikea ja jouduin jäämään sairauslomalle kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Synnytyskomplikaatioiden seurauksena jouduin sairauskierteeseen, jonka seurauksena sairastuin vakavasti ja josta toivuin lähes vuoden. Toipumisestakin alkaa olla jo vuosi, joten mitään tekosyitä urheilemattomuuteeni ei enää ole. Ja kaiken kokemani jälkeen, luulisi että pitäisin hyvää huolta fysiikastani. Missä siis vika?

Pohdittuani asiaa, tunnustan kynnyksen liikunnan aloittamisen suhteen olevan korkea. Olen niin kankea, että joogaaminen jännittää. Joudun käytännössä aloittamaan alusta. Entä sitten juokseminen. Kauanko kestää ennen kuin voin kutsua lenkkeilyäni juoksemiseksi? Olen hieman kauhuissani siitä, että olen päästänyt kuntoni rapsahtamaan ja tiedän, että lähtiessäni ensimmäistä kertaa kokeilemaan lenkkeilyä, saan kokea sen ihan konkreettisesti. Ääni sisälläni sanoo, että: ”pöh, pelko pois ja lenkkarit jalkaan. Jostain se on aloitettava.” Ja näinhän se on.

Lenkille en ole vielä päässyt, mutta joogasta sain tuntumaa osallistuessani tiistaina Helsinki Day Span bloggaajille järjestettyyn aamutilaisuuteen, jossa esiteltiin yrityksen Body Holiday tapahtumaa, joka toteutetaan Helsingissä kolmena sunnuntaina tänä keväänä. Lisätietoa tapahtumasta saat täältä.

Aamu alkoi ihanasti Mia Jokinivan vetämällä joogalla. Kynnys tuli ylitettyä ja pelkoni osoittautuivat täysin turhiksi. Se todettakoon, etten ole eläessäni ollut näin kankea, mutta se on täysin toissijaista sen suhteen, miten upealta olo tuntui joogatessa ja sen jälkeen. Olin totaalisesti unohtanut, miten paljon nautin joogasta.

Mia Jokiniva kertoi myös, että joogan perimmäinen tarkoitus on läsnäolo. Joogassa keskitytään täysillä vain hengitykseen ja liikkeisiin. Jokinivan mukaan nykyisin liikkeellä on valitettavan paljon joogamuotoja, joissa suoritus on tullut alkuperäistä tarkoitusta tärkeämmäksi. Pääsin joogan aikana irti päässäni jatkuvasti myllertävistä ajatuksista ja olo joogan jälkeen oli taivaallinen. Päätin, että palautan joogan elämääni. Ja mitä harrastusten aloittamiseen yleensä tulee, pelko ja turha suorittaminen pois. Lähtötasolla ei ole mitään väliä, pääasia että nauttii. ”If it makes you happy Do it. If it doesn’t then Don’t.” Yksinkertaista, vai mitä?

Ensi viikolle on muuten luvattu jopa +10 astetta. En voi enää käyttää lenkkeilyn aloittamisen lykkäämiseen käyttämiäni tekosyitä kuten kylmää ja liukasta. Olisikohan siis ensi viikolla aika laittaa lenkkitossut jalkaan? Pistetään harkintaan. Armollinen aion kuitenkin itselleni olla ja hampaat irvessä en tee mitään.

Ihanaa naistenpäivää kaikille. Mieheni ilahdutti minua tänään kauniilla Orkidealla, kuva alla.

Onko sinulla ollut vastaavia kynnyksiä liikkumisen suhteen ja miten olet ylittänyt ne?

Avainsanat: , , ,

Elämän pieniä iloja

Kirjoitin muutama viikko sitten postin, jossa kerroin Harvardin Yliopiston professorista ja psykologista Daniel Gilbertistä, joka on tutkinut onnellisuutta. Hänen mukaansahan positiivisten kokemusten määrällä on pitkällä tähtäimellä suurempi vaikutus ihmisen onnellisuuteen kuin kokemusten laadulla tai intensiteetillä. Hän kehottaakin meitä panostamaan niihin arjen kuuluisiin pieniin asioihin.

Tänään luin Forbesin verkkosivuilta artikkelin, johon oltiin haastateltu kirjailija Laura Vanderkamia. Hänen tuore teoksensa on nimeltään All the Money in the World: What the Happiest People Know About Getting and Spending. Hänen kulmansa onnellisuuteen on raha ja onni. Hän kirjoittaa, että rahalla kyllä saa onnea, mutta onneen ei tarvita paljon rahaa. Myös hän on päätynyt kirjassaan samaan tulokseen kuin Daniel Gilbert. Hän sanoo haastattelussa, että pienet, toistuvat hyvät hetket ovat merkityksellisimpiä onnellisuuden kannalta. Vanderkam tokaisee haastattelussa, että jos ihminen haluaa ostaa onnea, kannattaa satsata pieniin mielihyvää tuottaviin asioihin, kalliiden hankintojen sijaan. Sellaisista pienistä asioista kuten Laten juominen  tai jäätelön syöminen, joita siis rahalla saa, ei kannata tinkiä, jos ne tuottavat mielihyvää. Hänen mielestään onnen tunne on itsekuria tärkeämpää.

Taidampa siis hyvällä omallatunnolla juoda Laten, jonka nauttiminen tuottaa minulle mielihyvää. Jospa nauttisin sen kanssa myös suklaakonvehdin. Perfecto.

Mikä sinulle tuottaa mielihyvää?



Avainsanat: , ,

Päivän mietelause

"Jokaista päätöstä, vaikka se olisi vääräkin, seuraa levollisuus."

-Rita Mae Brown-Kuva viime kevään Italian matkalta.

Päätösten kirja päättämättömälle

Sain iloisen yllätyksen viime viikolla, kun postin mukana postiluukusta  tipahti ystäväni lähettämänä Pieni suuri päätösten kirja. Kyseinen ystäväni on seurannut läheltä tasapainoiluani ulkoisten ja sisäisten vaatimusten ristipaineessa. Kiitos ystäväni kauniista eleestä.

Kirjoitin marraskuussa postin, kuinka päätösten teko aiheuttaa minulle usein paljon päänvaivaa. En ole koskaan ollut kovinkaan spontaani tai nopea liikkeissäni. Päinvastoin, punnitsen tarkoin vaihtoehtoja, toisinaan liiankin kanssa. Minua on nimitetty ikuiseksi jossittelijaksi. Ei kovin imartelevaa, vai mitä? Päättämättömyyteni turhauttaa minua ja haluaisinkin oppia ymmärtämään itseäni paremmin, joka lienee jo tullut selväksi. (heh)

Päätösten kirja on näppärä ja käytännönläheinen itseapu-opas päätösten tekemisen tueksi.  Bonuksena kirjassa on paljon ihania sitaatteja. Pieni suuri päätösten kirja auttaa konkreettisilla ratkaisumalleilla karsimaan ylimääräisen ja keskittymään olennaiseen: miten osaa valita oikein, mitä oikeasti haluaa ja miten sen saa. Suosittelen. Kirja on helppo- ja nopealukuinen. Ratkaisumalleja on helppo soveltaa käytäntöön. Kirja on jaettu neljään osa-alueeseen, jotka ovat: Kuinka teen parempia päätöksiä, kuinka ymmärrän itseäni paremmin, kuinka ymmärrän toisia paremmin ja kuinka motivoin toisia. Bloggailen kokemuksistani mallien toimivuudesta, kunhan testailen niitä enemmän. Kirjassa tosin todetaan heti alkuun, että ”Jokainen malli on vain niin hyvä kuin käyttäjänsä”.

Kevätkärpäsen puraistua minua lujaa, ostin kuvassa olevan muistivihon ”kodin kaunistajan aarreaitasta” Piirongista. Vihko suorastaa kutsuu valon lisääntyessä virkistyvää mieltä kirjaamaan ajatuksia ylös.

Haluaisin esittää myös kiitoksen inspiroivalle ja ihanalle Sara K:lle, jonka taannoinen postaus toi uusia kävijöitä blogiini.

Aurinkoisia maaliskuisia päiviä. Kevättä kohti!

Avainsanat: , , , ,