Viime aikoina onnellisuus-keskustelu on levinnyt myös taloustieteisiin. Liiketalouden arvostetun julkaisun Harvard Business Reviewn tämän vuoden tammi-helmikuun numero käsitteli onnellisuutta laajassa reportaasissaan työn tuottavuuden näkökulmasta. Tutkimuksissa on nimittäin selvinnyt että onnelliset työntekijät tuovat eniten yrityksen viivan alle. Tämä on johtanut mielenkiintoiseen keskusteluun työntekijöiden hyvinvoinnin tärkeydestä. Hyvä niin.
Lehdessä oli monta mielenkiintoista artikkelia, joista etenkin yhdestä haluan jakaa kansanne muutaman hyvän pointin. Artikkelissa haastateltiin Harvardin Yliopiston psykologia ja professoria Daniel Gilbertiä.
Gilbertin mukaan vain harvat kokemukset vaikuttavat meihin voimakkaasti kauempaa kuin kolmisen kuukautta. Kun ihmiselle tapahtuu hyviä asioita, niitä juhlitaan hetki. Siksi uusi työpaikka, pienentynyt vyötärö tai lomamatka ei tuo pysyvää onnea. Samoin on murheiden kohdalla. Suremme aikamme ja jatkamme eteenpäin. Emme ole taipuvaisia jäämään tuleen makaamaan. Gilbertin mukaan, ihmiset pystyvät vastoinkäymisistä huolimatta yleensä näkemään auringon paistavan risukasasaankin. Gilbert väittää, että ihmisellä on hämmästyttävä kyky ottaa kulloinkin vallitsevista olosuhteista kaikki ilo irti. Ihmiset ovat usein sitkeämpiä kuin uskoisivat. Tämän olen omakohtaisesti kokenut pitävänsä paikkansa.
Sosiaalisten suhteiden vaikutus onnellisuuteen on merkittävä. Ihminen on luontaisesti hyvin sosiaalinen ja tarvitsee lähelleen muita ihmisiä. Gilbert toteaa artikkelissa, että jos hänen pitäisi ennustaa yksittäisen ihmisen onnellisuutta, hän kysyisi ensimmäiseksi tämän sosiaalisista verkostoista ja erityisesti läheisistä ihmissuhteista ystäviin ja perheeseen. Gilbert kehottaa vaalimaan sosiaalisia suhteita.
Positiivisten kokemusten määrällä on pitkällä tähtäimellä suurempi vaikutus ihmisen onnellisuuteen kuin kokemusten laadulla tai intensiteetillä. Gilbert kehottaakin meitä panostamaan niihin arjen kuuluisiin pieniin asioihin: halaa, suukota, pysähdy sinulle merkittäviin hetkiin ja muista hengittää. Onnellisuus vaikuttaa olevan satojen pienten positiivisten kokemusten summa. Gilbert vertaa onnellisuuden saavuttamista ja ylläpitämistä laihduttamiseen ja uuden painon ylläpitämiseen. Päästäkseen ihannepainoonsa ja säilyttäkseen sen, ihmisen ei tarvitse näännyttää itseään nälkään tai käydä salilla joka päivä. Sen sijaan ihmisen täytyy syödä vähemmän ja liikkua enemmän, kunhan se tehdään johdonmukaisesti ja jatkuvasti. Sama pätee onnellisuuteen. Pieniä positiivisia kokemuksia on oltava jatkuvasti, jotta ihminen voi kokea olevansa onnellinen. Small things matter! Näitä pieniä asioita ovat esimerkiksi riittävä lepo, meditointi, urheileminen ja epäitsekkyys. Toki nämä ovat sellaisia, jotka jokaisen ihmisen on määriteltävä itse.
Olen blogissani aiemminkin viitannut kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamiseen. Myös Gilbert kehottaa kirjaamaan esimerkiksi kahdesti viikossa ylös kolme asiaa, joista kokee kiitollisuutta. Tämän lisäksi hän kehottaa jakamaan kiitollisuuden lähteet jonkun kanssa.
Artikkeli kuvasi myös mielenkiintoisia teknologisia laitteita, joita ihmiset lähitulevaisuudessa saavat avukseen märittämään onnellisuuttaan ja elämän laatuaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta uskoisin, että kuulostelemalla itseään on jo aika hyvin kartalla.
Mielenkiintoinen artikkeli kaiken kaikkiaan. Pistämpä saman tien mietintään niitä pieniä asioita, joita voisin tehdä johdonmukaisesti ja jatkuvasti. Ensimmäisenä vuorossa voisi olla hyvät yöunet.
Onnen lähteet 