Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2012

Elämä on tässä ja nyt

Luin joulun aikaan Tommy Hellstenin kehutun teoksen  Pysähdy olet jo perillä. Taisin lukemisen lomasta silloin kommentoidakin, että se ei osunut ja uponnut minuun. Se tuntui toistavan samoja asioita, mitä monet muutkin kirjat, joissa käsitellään läsnäoloa, elämän tarkoitusta, hyvää elämää ja onnea.

Hetken mielijohteesta tartuin kirjaan tänään uudestaan. Vaikka kirja ei ensimmäisellä lukukerralla tuntunut antavan minulle juuri mitään, olin kuitenkin tyylilleni uskollisena alleviivannut kirjasta kohtia, joissa oli tuntunut olevan minulle jokin suurempi merkitys tai oivallus. Yllättäen etenkin alleviivaamani kohdat koskettivat minua tänään. Jäin miettimään, enkö viimeksi lukenut tarpeeksi ajatuksella vai olisiko niin, että kirja ei vain sopinut silloiseen mielentilaani. Oli niin tai näin, tänään sain kirjasta paljonkin irti.

Niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet, kirjassa esitellään Hellstenin 12 askeleen polku elämän ihmeen ja riemun oivaltamiseen: Miten elää täysipainoisesti tässä ja nyt.

Koska kirja käsittelee elämistä hetkessä,  alussa keskitytään perustelemaan hetkessä elämisen tärkeyttä. Hellsten kirjoittaa, että ihminen elää usein kuin ajaisi jotain takaa, toisin sanoen sitku-elämää. Elämällä tässä jä nyt voi elää ikuisessa ajattomuudessa. Hellstenin mukaan ihmisen onnellisuus mitataan kyvyssä elää tässä hetkessä. Jos ei pysty elämään tässä hetkessä, ei elä. Elämästä tulee vain hengissä selviämistä.

Hellsten painottaa myös levollisuuden tärkeyttä ja kehottaa pyrkimään siihen, sillä levollisuuden ytimessä asuu rakkaus. Hän kirjoittaa, että rakkaus on sitä kun tietää oman ihmisarvonsa, eikä olemassaolonsa oikeutusta tarvitse jatkuvasti lunastaa suorituksin tai saavutuksin. Ei tarvitse tehdä vaikutusta kehenkään. Kuulostaa hienolta ja järkevältä. Minusta on viime aikoina tuntunut, että alan saavuttaa tiettyä levollisuutta. Minulla on ollut vahvasti tunne, että elämä (toisin sanoen minä) kyllä kantaa. Uusille poluille astuminen ei enää pelota, ainakaan samoissa mittasuhteissa kuin ennen.

Muutaman oivalluksen haluan muistaa ja poiminkin ne  kirjasta jaettavaksi kanssanne:

  • ”Toista ihmistä ei voi kohdata, ellei näe häntä. Toisessa ihmisessä olevaa ihmisyyttä taas ei voi nähdä, ellei näe sitä itsessään.” Tässä korostetaan itsensä tiedostamista. Jos on alhainen itsensä tiedostamisen taso ei voi nähdä tai kohdata toista ihmistä.
  • Ihmistä ei voi halkoa. Ihminen ei voi laittaa ihmisyyttään syrjään lähtiessään töihin ja olla pelkkä työntekijä. Jos ihminen halkaistaan, hän voi huonosti ja voi lopulta uupua. Ihminen on ihminen myös työssään, Hellsten kirjoittaa. Tärkeä asia,  jota ei mielestäni ole suurimmassa osassa työpaikoista huomioitu. Liian usein olemme työntekijöitä, paino sanalla tekijä. Olemme kuitenkin aina kokonaisia tunteinemme ja heikkouksinemme.
  • Kun ihminen oppii tiedostamaan itseään, hän oppii huomaamaan, milloin hän kohtaa toisen tiedostamattoman kipeyden. Hellstenin mukaan sillle ei tarvitse antaa tilaa, varoa, eikä siitä tarvitse ottaa vastuuta. Ketään ei tarvitse ryhtyä pelastamaan tämän omalta tuskalta. Täytyy ymmärtää, että kipu, joka toisessa ilmenee kumpuaa hänestä itsestään. ” Vaatii viisautta tietää mihin itse loppuu, ja mistä toinen alkaa.” Erityisesti tämä kolahti minuun. Itse lähden liian helposti pelastustöihin. Ihmiset myös tottuvat helposti toimintamalleihimme. Jos on aina pelastamassa muita, sitä myös aletaan odotetaan. Täytyy luottaa siihen, että muiden jalat kantavat.
  • ”Pelko johtaa elämän hallitsemiseen, rakkaus luottamiseen.”
  • ”Rohkea uskaltaa kolhiintua koskessa ja ryvettyä elämässä. Pelokas katselee arvostellen niitä, jotka koskessa menevät, huutelee kritiikkiä ja antaa ohjeita.” Jos olen rehellinen, olen tainnut elää  suurimman osan elämästäni pelonsekaisin tuntein ja se on toden totta johtanut haluun hallita kaikkea, joka on mahdotonta ja suoraan sanottunut uuvuttavaa. Tähän liittyen kirjassa oli loistava siteeraus Einsteinilta: ”Jos uskoo kuolemaan, on kuoleman oma. Jos uskoo elämään, on elämän oma.”
  • ”Muut ihmiset suhtautuvat meihin siten kuin me suhtaudumme itseemme.” Tämä pitäisi aina pitää mielessä. Miten haluamme muiden näkevän meidät? Jos jatkuvasti mitätöi itseään, ei voi odottaa saavansa osakseen ihailua ja kunnioitusta.

Painavia sanoja. Näiden ajatusten siivin kohti pelottomuutta,  rakkautta ja elämää tässä ja nyt. Ihanaa viikon alkua kaikille.

Avainsanat: , , , ,

Kevättä rinnassa

Vaikka ei kai vielä pitäisi olla. Sään puolesta ilmassa on ollut tällä viikolla kevään tuntua. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja jopa lämmittänyt. Lumet ovat lähteneet sulamaan.Olen tuntenut kevään kosketuksen. Sitten kuitenkin muistan, että edessä on vielä maaliskuu ja hiirenkorvia tapaa nähdä vasta toukokuussa. Tästäkään huolimatta järki ei ole voittanut tunnetta ja olen antautunut keväiseen fiilikseen. Yksi merkki keväästä on värien kaipuu.

Tämä neito (vai pitäisikö kirjoittaa rouvashenkilö?) onkin ryöminyt talvikolostaan, peiton alta, sohvan nurkasta haistelemaan keväään uusia virtauksia sisustusmyymälöihin. Jotain oli pakko saada tähän keväiseen sisustusvimmaan. Kyllä – se tulee joka vuosi voimalla. Niinpä suuntasin Helsingin Kruununhakaan esteetikon silmää hivelevään antiikki- ja sisustusmyymälään: Anne’s Past and Present. Käyn liikkeessä aina silloin tällöin vain ihailemassa kauniita tuotteita. Tälläkään kertaa minulla ei ollu tarvetta suurille hankinnoille ja tälläkin kertaa huokailin valikoimaa ihastellessani. En voinut vastustaa pienen New Yorkilaisen perheyrityksen Saipuan käsin valmistettuja saippuoita. Saippua tuoksuu kääreenkin läpi taivaalliselta. Ainut ongelma on siinä, että kääreet ovat niin kauniita, että tekisi mieli pitää saippuat esillä vain niiden takia. Tällaisia ongelmia tällä kertaa. Kaunista viikonloppua kaikille.

Avainsanat: , , , ,

Päivän mietelause

“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.”

-Henry Miller-

Ne pienet teot

Viime aikoina onnellisuus-keskustelu on levinnyt myös taloustieteisiin. Liiketalouden arvostetun julkaisun Harvard Business Reviewn tämän vuoden tammi-helmikuun numero käsitteli onnellisuutta laajassa reportaasissaan työn tuottavuuden näkökulmasta. Tutkimuksissa on nimittäin selvinnyt että onnelliset työntekijät tuovat eniten yrityksen viivan alle. Tämä on johtanut mielenkiintoiseen keskusteluun työntekijöiden hyvinvoinnin tärkeydestä. Hyvä niin.

Lehdessä oli monta mielenkiintoista artikkelia, joista etenkin yhdestä haluan jakaa kansanne muutaman hyvän pointin. Artikkelissa haastateltiin Harvardin Yliopiston psykologia ja professoria Daniel Gilbertiä.

Gilbertin mukaan vain harvat kokemukset vaikuttavat meihin voimakkaasti kauempaa kuin kolmisen kuukautta. Kun ihmiselle tapahtuu hyviä asioita, niitä juhlitaan hetki. Siksi uusi työpaikka, pienentynyt vyötärö tai lomamatka ei tuo pysyvää onnea.  Samoin on murheiden kohdalla.  Suremme aikamme ja jatkamme eteenpäin. Emme ole taipuvaisia jäämään tuleen makaamaan. Gilbertin mukaan, ihmiset pystyvät vastoinkäymisistä huolimatta yleensä näkemään auringon paistavan risukasasaankin. Gilbert väittää, että ihmisellä on hämmästyttävä kyky ottaa kulloinkin vallitsevista olosuhteista kaikki ilo irti. Ihmiset ovat usein sitkeämpiä kuin uskoisivat. Tämän olen omakohtaisesti kokenut pitävänsä paikkansa.

Sosiaalisten suhteiden vaikutus onnellisuuteen on merkittävä. Ihminen on luontaisesti hyvin sosiaalinen ja tarvitsee lähelleen muita ihmisiä. Gilbert toteaa artikkelissa, että jos hänen pitäisi ennustaa yksittäisen ihmisen onnellisuutta, hän kysyisi ensimmäiseksi tämän sosiaalisista verkostoista ja erityisesti läheisistä ihmissuhteista ystäviin ja perheeseen. Gilbert kehottaa vaalimaan sosiaalisia suhteita.

Positiivisten kokemusten määrällä on pitkällä tähtäimellä suurempi vaikutus ihmisen onnellisuuteen kuin kokemusten laadulla tai intensiteetillä. Gilbert kehottaakin meitä panostamaan niihin arjen kuuluisiin pieniin asioihin: halaa, suukota, pysähdy sinulle merkittäviin hetkiin ja muista hengittää. Onnellisuus vaikuttaa olevan satojen pienten positiivisten kokemusten summa. Gilbert vertaa onnellisuuden saavuttamista ja ylläpitämistä laihduttamiseen ja uuden painon ylläpitämiseen. Päästäkseen ihannepainoonsa ja säilyttäkseen sen, ihmisen ei tarvitse näännyttää itseään nälkään tai käydä salilla joka päivä. Sen sijaan ihmisen täytyy syödä vähemmän ja liikkua enemmän, kunhan se tehdään johdonmukaisesti  ja jatkuvasti. Sama pätee onnellisuuteen. Pieniä positiivisia kokemuksia on oltava jatkuvasti, jotta ihminen voi kokea olevansa onnellinen. Small things matter! Näitä pieniä asioita ovat esimerkiksi riittävä lepo, meditointi, urheileminen ja epäitsekkyys. Toki nämä ovat sellaisia, jotka jokaisen ihmisen on määriteltävä itse.

Olen blogissani aiemminkin viitannut kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamiseen. Myös Gilbert kehottaa kirjaamaan esimerkiksi kahdesti viikossa ylös kolme asiaa, joista kokee kiitollisuutta. Tämän lisäksi hän kehottaa jakamaan kiitollisuuden lähteet jonkun kanssa.

Artikkeli kuvasi myös mielenkiintoisia teknologisia laitteita, joita ihmiset lähitulevaisuudessa saavat avukseen märittämään onnellisuuttaan ja elämän laatuaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta uskoisin, että kuulostelemalla itseään on jo aika hyvin kartalla.

Mielenkiintoinen artikkeli kaiken kaikkiaan. Pistämpä saman tien mietintään niitä pieniä asioita, joita voisin tehdä johdonmukaisesti ja jatkuvasti. Ensimmäisenä vuorossa voisi olla hyvät yöunet.

Avainsanat: ,

Päivän mietelause

“Be yourself; everyone else is already taken.”
-Oscar Wilde-

Hyvää ystävänpäivää kaikille.