Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2011

Hyvinvointi

Kun vakavan sairastumisen jälkeen aloin tervehtymään reilu vuosi sitten, lupasin pitää itsestäni hyvää huolta kokonaisvaltaisesti. Huoltoa tarvitsevat niin sielu kuin ruumiskin.Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa-alue ei ole kunnossa, himinen ei voi hyvin.

Elän tällä hetkellä niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja oma jaksaminen jää helposti viimeiselle sijalle, vaikka järjellä ajateltuna juuri omasta jaksamisesta pitäisi huolehtia. Kerran terveyden menettäneenä omaan hyvinvointiin haluaa panostaa. Terveyden ylläpitäminen onkin minulle nykyisin hyvin tärkeää

Pyrin päivittäisillä pienillä valinnoilla vaikuttamaan hyvinvointiini. Yritän syödä vain puhtaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Suosin luomua. Yritän välttää sokeria ja valkoisia jauhoja, sillä keho ei oikeastaan tarvitse niistä kumpaakaan. Kun syön, syön yleensä itse alusta asti tehtyä ruokaa. Pyrin nauttimaan ruokailusta ja antamaan sille aikaa. Varsinkin viikonloppuisin panostan myös kattaukseen ja tunnelmaan. Onneksi 1-vuotias tyttäremme on varsinainen nautiskelija ja istuu mielellään pöydässä pitkäänkin.

Harrastan paljon hyötyliikuntaa. Muuta liikuntaa en juuri tällä hetkellä harrasta opiskeluideni vuoksi. Lähes kaikki vapaa-aikani kun menee koulutöiden parissa.

Yritän järjestää itselleni kuitenkin päivittäin edes pienen oman hetken. Olen huomannut, että oma aika on minulle hyvin tärkeää.  Tässä en ole vielä kovin hyvä. Vastaisku ankeudelle -blogista olen saanut paljon hyviä vinkkejä läsnäoloon ja ylipäänsä positiiviseen ajatteluun ja elämästä nauttimiseen. Kiitos blogin pitäjälle Jennylle.  Seuraavan kerran, kun menen kouluun, aion kuunnella jotain lempimusiikkiani junamatkan ajan ja sulkea silmäni.

Nukkuminen ja riittävä lepo ovat minulle ylivoimaisesti suurin haaste tällä hetkellä. Pienokaiseni nukkuu yönsä hyvin vaihtelevasti. Viimeisen viikon ajan hän on herännyt useita kertoja yössä ja väsymys, jos mikä, vie ihmisestä mehut. Tässä elämäntilanteessa tähän asiaan ei valitettavasti juurikaan voi vaikuttaa.

Havahduin kuitenkin siihen, että olen viime aikoina nukkunut aivan liian vähän, syönyt huonosti, tehnyt liikaa töitä ja liikkunut vain harvakseltaan. Lupauksista on näköjään vaikea pitää kiinni. Kuinka tässä näin on päässyt käymään? Tähän on tultava muutos.

Tiedän enemmän kuin hyvin, että omaan hyvinvointiin panostaminen kannattaa. Aion siis tehdä korjausliikkeen. Ystäväni opiskelee parhaillaan life-coachiksi ja olen ollut hänen harjoitusoppilaanaan kuluneen syksyn aikana. Voisin joskus kirjoitella aiheesta enemmän. Viimeksi hänen opastuksellaan listasin asioita, joista saan voimaa ja asioita, jotka vievät voimavarojani. Nyt kun tiedostan elämäni energiasyöpöt, yritän välttää niitä ja sen sijaan keskityn voimaa tuoviin asioihin.

Asiat, joista saan voimaa:

  • Peheeni. Paljon laatuaikaa perheen kanssa.
  • Lepo. Lepään aina kuin on mahdollista!
  • Lukeminen, Ostan lähiaikoina jonkun hyvän lehden/kirjan ja menen yksin johonkin viihtyisään kahvilaan lukemaan sitä.
  • Ulkoilu. Ulkoilen lapseni kanssa joka päivä. Raitis ilma tekee hyvää.
  • Blogi. Yritän kirjoittaa useammin.
  • Mielenkiintoiset projektit.
  • Ystävät. Yritän tavata ystäviäni enemmän.
  • Rentoutuminen. Varaan ajan johonkin  hemmotteluhoitoon ja opettelen jonkun rentoutumisharjoituksen
  • Leipominen. Leivon joulun aikana, paljon.

Miltä sinun listasi näyttää, mistä sinä saat voimaa? Entä miten sinä hoidat hyvinvointiasi?

Mainokset
Avainsanat: , , , , , ,

Päivän mietelause

”Getting lost will  help you find yourself” -Holstee Manifesto-

Avainsanat:

Ylen Areenalla dokumentti onnellisuudesta

Reilu viikko sitten Ylen TV1:ltä tuli mielenkiintoinen dokumentti onnellisuudesta. Pääset katsomaan sitä tästä. Dokumentti kiteytyy sen loppusanoissa, joissa neuropsykiatri Boris Cyrulnik toteaa: ”Etsikää onnea, se tekee onnelliseksi.”

Dokumentin esitysaikaa on tänään jäljellä 23 päivää.

Avainsanat: , ,

Life is short – Do what you love and do it often

Pakko jakaa tämä. On jotenkin niin inspiroiva. Näinhän se on.

 

Päätöksiä

Olen ollut aina huono tekemään päätöksiä, on päätöksen teon kohteena olleet sitten uudet kengät tai uusi työpaikka. Väännän ja käännän, soudan ja huopaan. Yritän miettiä asiaa kaikilta mahdollisilta kanteilta ja jos mahdollista vielä vähän enemmänkin. Lähimmäisistäni tämä piirteeni on raivostuttava. Olen kuitenkin sitä tyyppiä, joka jossittelee ja katuu. Olen kiinnittänyt tähän huomiota viime aikoina ja päättänyt (sic!) olla tulevaisuudessa jossittelematta ja vatvomatta. Kerran päätettyähän ei kannata jäädä murehtimaan, eikö?

Päätöksien tekeminen ja päätämättömyys ovat ajankohtaisia minulle, sillä jouduin sanomaan äskettäin ’ei kiitos’ hvyin mielenkiintoisen kuuloiselle hankkeelle. Jouduin lopulta myöntämään, että aikani ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka olisin halunnut osallistua projektiin.  Nyt olenkin tuntenut tuttua tuskaa sulketuneesta ovesta. Olen yrittänyt toimia seuraavanlaisesti.

  1. Ennen päätöksen tekoa, kirjoita ylös plussat ja miinukset
  2. Tee päätös ja pysy siinä, älä jossittele
  3. Kirjoita ylös, miksi teit kyseisen päätöksen, jotta voit palata lukemaan ajatuksesi, KUN jossittelu kuitenkin lopulta alkaa

Olen toiminut näin viimeisen vuoden ajan, kun minun on pitänyt tehdä jokin suurempi päätös. Ja huvittavaa kyllä, olen joutunut palaamaan perusteluihini useammankin päätöksen kohdalla. Täytynee siis todeta, että on ollut hyvä päätös kirjoittaa perustelut ylös. Kerta toisensa jälkeen olen antanut siunauksen jo tehdylle päätökselle. Kuulostaa varmaan turhauttavalta. Sitä se totta vie onkin. Minun on päästävä eroon jossittelusta. Koen että olen edennyt yhden askeleen käyttäessäni kolmen kohdan prosessia, mutta olen vielä kaukana tavoitteestani. Ainakin olen matkalla.

Olen myös yrittänyt ajatella, että en saa ikinä selville, mitä mahdollisia ovia suljen, siksikin on täysin turhaa käyttää aikaa vatvomiseen. Silti Sliding Doors -elokuva pyörii usein päässäni. Koskaan ei voi tietää. Toisaalta asiaa voi ajatella niinkin, että jokainen päätös sulkee ja avaa ovia.

Ystäväni antoi minulle kerran viisaan ja yksinkertaisen kuuloisen ohjeen: ’Tee aina sellainen päätös, joka tuntuu parhaalta mahdolliselta elämäntilanteessasi. Se riittää perusteluiksi myöhemminkin.’

Onko teillä lukijat vastaavia ongelmia vai sujuuko päätösten tekeminen?

Avainsanat: , , ,

Päivän mietelause

”There are two ways to live: you can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle.” -Albert Einstein-

Avainsanat:

Läsnäoloa opettelemassa

Tovi on kerennyt vierähtämään sitten viime kirjoitukseni. Haluaisin luvata kirjoittaa säännöllisesti parin päivän välein, mutta en taida uskaltaa. Kerran viikossa voisi olla realistinen tavoite. Olen edelleen tilanteessa, jossa opiskelu vie lähes kaiken vapaa-aikani. Takana on kuitenkin mitä ihanin ja rentouttavin viikonloppu, johon mahtui paljon hyvää ruokaa, hyviä viinejä ja ihania hetkiä rakkaiden kanssa.

Kerroin viimeksi tehneeni ajankäyttösuunnitelman. Pienen lapsen kanssa hienoinkaan ajankäyttösuunnitelma ei välttämättä käytännössä toimi. 1-vuotiaallani lienee tähän mennessä pahin eroahdistus. En saisi poistua hänen silmistä hetkeksikään. Illat ovatkin viime aikoina venyneet pitkiksi, kun pieni neiti ei haluaisi jäädä yksin nukkumaan. Olenkin monena iltana joutunut istumaan häneen sänkynsä vieressä lattialla, kunnes hän rauhoittuu. Oma aikani on alkanut vasta kymmenen aikoihin. Siinä kohtaa olen usein jo niin väsynyt, että opiskelusta ei meinaa tulla mitään. Istuessani hänen huoneensa lattialla, olenkin  yrittänyt olla läsnä hetkessä. Pienokaiseni tarvitsee minua. Eikä sitä paitsi auta ahdistua tekemättömistä tehtävistä, joita ei voi juuri sillä hetkellä tehdä. Parasta siis keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Ja kuten yleensä, uskon että tämäkin on vain ohimenevä vaihe. Ja tuntuisi kauhealta odottaa kellon kanssa toisen nukahtamista, jotta pääsee tekemään kaikkea muuta.

Voisin sanoa oppineeni jotain. Pystyn työntämään ahdistavia ajatuksia mielestäni pois aiempaa helpommin. En väitä, että en stressaisi lainkaan, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin ennen. On täysin turhaa käyttää aikaa sellaisten asioiden murehtimiseen, joille ei voi siinä hetkessä tehdä mitään. Muistelen jossain nähneeni ohjeen pikarentoutukseen, jonka voisi esimerkiksi kuvailemassani tilanteessa tehdä, kun ajatukset lähtevät harhailemaan asioihin, joihin ei voi sillä hetkellä vaikuttaa. Taidan yrittää metsästää kirjan jostain ja opetella metodin. Myös bussi- ja junamatkat ovat oivia paikkoja ottaa omaa aikaa, eikä ajatella aikaa vain rasittavana ja turhana siirtymisenä paikasta toiseen.

Seurailen ihastuksella lastani, joka elää preesensissä. Kun hän kylpee, hän kylpee. Kun hän syö, hän syö. Hän ei mieti, mitä seuraavaksi. Yritän ottaa oppia.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa.

ps Skrollaamalla sivua alas  löydät listan minua inspiroivista blogeista, joita seuraan. Kurkkaa listaa.

Päivän mietelause

"Whatever you can do, or dream you can, begin it. Boldness has genius, power, and magic in it.” - Goethe-
Avainsanat:

Kiireen tunnusta

Minulla on ollut paljon tekemistä viime aikoina. Opiskeluihin liittyviä deadlineja on ollut paljon ja lisäksi moni muu asia on pitänyt minut kiireisenä. Olenkin löytänyt itseni usein viime aikoina miettimästä kiirettä, kiireen tuntua, stressiä ja ylipäänsä suhdettani kiireeseen tai siihen, kun on samanaikaisesti käynnissä monia projekteja.

Pääsääntöisesti vietän päiväni lastani hoitaen. Tämän lisäksi opiskelen ja teen jonkin verran työkeikkaa. Nyt opiskelujuttuja ja työkeikkoja on ollut tavanomaista enemmän ja elämääni ei olekkaan edellä mainittujen ja  lapseni lisäksi mahtunut mitään muuta. Huomasin ahdistuvani. Mietin kaikkea lukemaani ja hoin itselleni että kiire niin kuin onnellisuus ovat asenteesta kiinni. Voin siis itse vaikuttaa ajatuksiini kiireen tunnusta. Istuin alas ja mietin mitä voisin tehdä. Tein ajankäyttösuunnitelman ja huomasin että tehtävieni määrä ei ole mahdoton ja kalenteriin mahtuu myös muuta kuin koulu- ja työtehtäviä. Lisäksi oivalsin, että kaikki to do-listallani olevat asiat ovat sellaisia, joita olen elämääni halunnut. Teen niitä taysin vapaaehtoisesti ilman että kukaan pakottaa. Mikä voisi olla hienompaa? Näillä yksinkertaisilla toimilla ja ajatuksilla kiireen tuntu päässäni alkoi väistyä ja tilalle tuli kevyempi olo. Kiire on toden totta asennoitumiskysymys.

EDIT: Pohdiskelen kiirettä omasta tämänhetkisestä tilanteesta käsin ja tiedostan, että aina kiire ei ole asenne-kysymys. On tilanteita, kun hommia on yksinkertaisesti aivan liikaa vuorokauden tunteihin nähden ja silloin ei auta, vaikka kuinka pyörittelisi kalenteria käsissään.

Kun olin toipilas, päätin että en enää halua olla stressaantunut ja kiireinen. Olin jonkun aikaa tekemättä mitään sen kummempaa. Keskityin lapseeni ja omaan hyvinvointiini, joka oli ihanaa ja on edelleen prioriteettilistallani sijalla 1. Kuitenkin melko pian toipilasaikani alettua löysin itseni lukemasta pääsykokeisiin ja joitain kuukausia myöhemmin koulun penkiltä. Pian huomasin että minulla ei ollut ongelmia täyttää kalenteriani. Säikähdin. Miten tässä näin pääsi käymään. Lopulta olen ymmärtänyt, että olen perimmäiseltä luonteeltani ihminen, joka ei osaa olla paikoillaan. Nautin, kun on mielenkiintoisia juttuja meneillään. Mitä pahaa siinä on? Tärkeintä on, että tuntuu hyvältä. Meitä on moneen junaan. Jollekin sopii hidas eämä, jollekin toiselle jotain aivan muuta.

Yksi viisas ystäväni korvasikin taannoin  kiireen ilmaisemalla elävänsä täyteläistä elämää 🙂 Minä taidan tehdä samoin. Kiireessä  on negatiivinen kaiku.

Minun piti kirjoittaa tämä postaus täydellisestä hetkestä, joten jaanpa senkin kanssanne. Vuosikkaani ei saanut tänään unen päästä kiinni ja kun olin aikani notkunut pinniksen reunalla, kannoin hänet seurakseni makuuhuoneeseen katsomaan kanssani televisiota (mitä en muuten usein tee, katso televisiota nimittäin). Pienokaiseni loikoili vierelläni sängyllä lähes tunnin, jonka jälkeen uni vei voiton. Ihana yhteinen köllöttelyhetki. Ei haittaa yhtään, vaikka tältä illalta jäi raportin kirjoittaminen. Se kyllä hoituu myöhemminkin 🙂

Avainsanat: , , , ,