Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2011

Blogin tulevista suuntaviivoista

Olen miettinyt blogin ilmettä ja tullut siihen tulokseen, että tulen tulevaisuudessa käyttämään tekstin tukena kuvia kertomassa matkastani. Varautukaa siis laadultaan kehnoihin kuviin.

Olen myös miettinyt, millä lailla voisin kertoa edistymisestäni ja siihen liittyvistä ajatuksistani. Miltä kuulostaisi, että kerran kuukaudessa kävisin läpi kokeilemiani metodeja, lukemiani kirjoja ja niin edelleen? Vai toivoisitko sinä lukijani, että tekisin tämän säännöllisemmin vai kenties harvemmin? Tässä kohtaa on kaiketi paikallaan olla myös realisti ja varautua siihen, että minkäänlaista edistymistä ei välttämättä kuukausitasolla edes tapahdu. Olen kuitenkin avoimin ja positiivisin mielin ja toivon että minulla olisi joka kuukausi jotain raportoitavaa tällä saralla 🙂

Tämä viikko on ollut kiireinen niin kuin edellinenkin. Olen parhaillaan hoitovapaalla suorittaen samalla jatkotutkintoa. Illat menevät pääosin koulutehtäviä puurtaen. Koen kuitenkin olevani etuoikeutettu saadessani viettää kotona vielä toisenkin vuoden. Lapsen kehitystä on mahtava seurata. Tälle viikolle osuu kolme koulupäivää, joten päivittelen kuulumisia paremmin loppuviikosta. Tänään ilahdutin itseäni ostamalla mietelauseita sisältävän Keep calm and carry on -kirjasen (joskus on vaan niin ihana lukea viisaiden ihmisten tekemiä huomioita elämästä) sekä rauhoittavan tuoksukynttilän.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin.

Ai niin, melkein unohdin jakaa yhden päiväni kohokohdista. Se oli nimittäin glögi-kauden avaaminen. Sain nauttia glögistä viimeksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna olin vielä joulukuussa toipilas, enkä silloin päässyt nauttimaan tästä talvea piristävästä, huumaavan tuoksuisesta juomasta. Tänä vuonna voinkin hyvällä omallatunnolla juoda glögiä kahden vuoden edestä.

Mainokset

Päivän mietelause

It is a common experience that a problem difficult at night is resolved in the morning after the committee of sleep has worked on it. -John Steinbeck-

Avainsanat: ,

Päivän mietelause

Life isn’t about finding yourself –Life is about CREATING yourself

-George Bernard Shaw-

Avainsanat: ,

Pähkäilyä

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Mies on ollut reissussa, koulutöiden deadlinet lähestyvät ja lisäksi flunssa on pitänyt otteessaan. Olen potenut omantunnon tuskia, kun en ole päivittänyt blogia. Olen kuitenkin miettinyt paljon onnen lähteitä ja onnellisuusprojektiani. Päällimmäisenä ajatuksena on ollut se, että kiitollisuuden ilmaisu on osoittautunut haastavaksi. Tällaisessakin tilanteessa, jossa takana on herätys elämän hauraudesta.

Kun väsymys painaa päälle ja kotona on kaaos, kun lapsi kiukuttelee, kun silmät eivät meinaa pysyä auki iltamyöhällä kouluraporttia kirjoittaessa, on vaikea pysähtyä ja ottaa aikaa kiitollisuuden ilmaisulle. Vaikka sanonta kuuluukin, että pakko on paras muusa, kiitollisuuden ilmaisussa se ei pidä paikkansa.

Törmäsin Kukka Laakson (tunnettu ennen kaikkea kahvakuulaurheilusta) blogi-kirjoitukseen ”Onko pakko olla onnellinen”. Kukan mielestä onnellisuutta on tuputettu meille vähän liiankin kanssa viime aikoina. On life coacheja, onnellisuus-oppaita, onnellisuuskursseja jne.  Hän summaa blogissaan, että pakonomainen onnen tavoittelu ajoi hänet hulluksi. Hän kirjoittaa: ”Jos tehtävänä on olla onnellinen, sitä on tavallaan koko ajan itselleen onnellisuuden velkaa. Syntyy kehä: miksi en olekaan onnellinen? Mitä teen väärin?” Mielenkiintoista pohdintaa ja uskon, että Kukka ei ole ainoa joka kokee asian näin.

Lähtökohtaisesti en usko, että ihminen voikaan tuntea koko ajan olevansa onnellinen. Onni on hetkiä. Ymmärrän kuitenkin, että Kukan kuvailemaan tilanteeseen voi päätyä. Myönnän, että myös minulla on ollut tällä viikolla tilanteita, kun onnellisuus on tuntunut kaukaiselta. Pieni reality check on kuitenkin auttanut. Ja loppu viimeksi onnen lähteiden miettiminen on aikaansaanut miellyttävän tunteen. Tässä kohtaa on myös hyvä kysyä, että sanoiko joku että olisi helppoa muuttaa omaa asennettaan 🙂

En kuitenkaan halua, että onnen tavoittelusta tulee ahdistavaa, päinvastoin. Ja haluan sallia arjessani kaikki värit. On ihan ok, olla välillä pää painuksissa, kunhan sieltä myös nousee. Yritänkin olla ottamatta paineita siitä, monta onnen aihetta pystyn päivän aikana rekisteröimään. Tämän ehkä jokseenikin hieman sekavan ajatuksen virran pääviestinä yritän välittää teille lukjiani, että on vain inhimillistä, että toisinaan elämä ei tunnu niin hyvältä. Tärkeintä on että siihen tunteeseen ei jää vellomaan.

Yksi ystäväni myös totesi menneenä viikolla keskustellesamme onnellisuudesta, että onnen lähteet ovat jokaisella niin kovin erilaisia. Jäin miettimään asiaa. Se on totta, ja vaikka ne ovatkin erilaisia, ne ovat kuitenkin jokaiselle yhtä suuria ja yhtä tärkeitä. Minusta olisi ihana lukea sinun onnen lähteesi hyvä lukija, vaikka ne olisivatkin hyvin kaukana omistani.

Näihin aatteisiin lauantai-iltana. Seuraavaksi olisi kouluraportin vuoro, myöhemmin vielä ehkä elokuva, jos silmät siinä kohtaa vielä pysyvät auki.

Tämän viikon kohokohtia:

  • inspiroiva workshop
  • mukava illanvietto perjantaina
  • Latte ja croissant tänä aamuna
  • ihanan lapsenvahdin löytäminen ja tapaaminen
  • käynti kampaajalla
Avainsanat: , , , , , , ,

Huh, olen saanut kiusakseni syysflunssan ja onnen lähteitä ei ole ollut niin helppo havaita. Tänään veto oli niin veks, että jäi aamulta puistossa käynti. Iltapäivällä tsemppasin ja teki oikeastaan hyvää haukata happea ja tehdä muutama hiekkakku pienokaiselleni.

Tällä kertaa haluaisin jakaa kanssannne erään artikkelin, jota ystäväni Facebookissa oli suositellut luettavaksi. Artikkeli löytyy Studio55:n sivuilta ’Näitä viittä asiaa ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan’. Pääset artikkeliin tästä ja alkuperäiseen tekstiin tästä.

Artikkeliin on haastateltu vuosia parantumattomasti sairaita hoitanutta sairaanhoitajaa. Nämä viisi asiaa olivat:

  1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
  2. Olisinpa tehnyt vähemmän töitä
  3. Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani
  4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini
  5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi

Artikkeli herätti paljon ajatuksia ja toi mieleeni myös oman sairastamiseni vuoden takaa. Myös minun mielessä pyöri osa listalla olleista asioista, kun vietin aikaa sairaalassa. Minun piti sairastua vakavasti ennen kuin opin arvostamaan elämääni ja sitä kaikkea, mitä minulle on suotu. Kumpa kaikkien ei tarvitsisi käydä niin pitkällä. Elämä on tässä ja nyt.

Artikkeli loppuu viisaisiin sanoihin: ”Life is a choice. It is your life. Choose consciously, choose wisely, choose honestly. Choose happines.”

Mitä ajatuksia artikkeli herättää teissä lukijat?

Avainsanat: , , , ,

Kiitollisuudesta

Ajattelin avata vielä hieman Sonja Lyubomirskyn kirjassa esittämää strategiaa kiitollisuuden ilmaisua. Luybomirsky kirjoittaa, että kiitollisuus on paljon muutakin kuin kiitoksen sanomista ja se merkitsee eri asioita eri ihmisille. Luybomirskyn mukaan kiitollisuus voi olla ihmetystä, arvostusta, takaiskujen valoisan puolen näkemistä, yltäkylläisyyden tiedostamista, läheisen tai Jumalan kiittämistä tai kiitollisuutta siitä, mitä elämä on suonut. Kiitollisuuteen kuuluu myös olennaisesti tässä hetkessä eläminen, hetkistä nauttiminen. Kiitollisuus on myös sitä, ettei pidä asioita itsestään selvyytenä. Kiitollisuus toimii myös vastalääkkeenä kielteisiin tunteisiin ja se toimii neutralisoivana voimana kateudelle, ahneudele, vihamielisyydelle, huolehtimiselle ja ärtymykselle.

Kirjassa listataan myös monta tapaa, joilla kiitollisuus lisää onnellisuutta, joita ovat muun muassa kyky nauttia myönteisistä kokemuksista, omanarvontunnon ja itsekunnoituksen lisääntyminen sekä taipumus ehkäistä vertailua muihin ihmisiin.

Kiitollisuuden ilmaisuun on monia tapoja. Itse olen valinnut kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen.

Googlailin myös onnellisuutta ja kiitollisuuden ilmaisua ja huomasin, että aiheesta löytyy useampikin blogi. Nopeasti googlaamalla olin havaitsevinani, että ulkomailla on 3BT-blogeja = Three Beautiful Things in life. En siis ole ainut, jolle kiitollisuuden ilmaiseminen on toimiva tapa tavoitella onnea 🙂

Tänään ne kolme asiaa ovat:

  • Kylässä olleen ystävän kanssa käydyt kiinnostavat keskustelut
  • Leikokukat maljakossa pöydällä
  • junan lipputarkastaja, joka antoi armoa kun olin unohtanut leimata korttini

”Onnellisuus perustuu toiminnalle. se on virtaava joki, ei seisova lammikko.”

-John Mason Good-

ps Luen edelleen mielelläni kiitollisuuden aiheitanne, joten postailkaa niitä 🙂

3 kiitollisuuden aihetta

Kun nyt päivittäin pyrin tunnistamaan vähintään kolme asiaa, joista tunnen kiitollisuutta, olen huomannut näkeväni kiitollisuuden lähteitä ympärilläni enemmänkin. Jo nyt lyhyen kokeilun jälkeen, uskaltaisinkin sanoa kiitollisuuden ilmaisemisen toimivan. Sitä tulee mietittyä ja pysähdyttyä hetkiin ja asioihin eri tavalla, kun aktiivisesti pyrkii tunnistamaan kiitollisuuden aiheita. Haluaisin jakaa tämän päivän kiitollisuuden aiheeni kanssanne:

  • Syksyn värit ja vaihteleva sää: puoleen tuntiin mahtui kahvit auringon paisteessa terassilla sekä hurjassa tuulessa värjöttely (kaikkinensa upeaa. Ja minä inhoan yleensä viimaa.)
  • Iltasauna ja esikoisen ilo ja ihmetys saunassa. ”uuma”, hän hoki ja laittoi pienet kädet punaisille poskilleen ❤
  • Kynttilät ja takkatuli pimenevässä syysillassa

Kertokaahan, mistä te olette tänään kiitollisia. Lukisin mielelläni ajatuksianne.

Kuinka onnelliseksi

Olen viime aikoina tutustunut aihealueen kirjallisuuteen. Sänkyni viereen on kohonnut korkea pino kirjoja, joissa on käsitelty onnellisuutta monesta näkökulmasta: läsnäolon taitoa, alitajunnan voimaa, rakkautta ja niin edelleen. Viimeisimpänä ostin Sonja Lyubomirskyn kirjan Kuinka onnelliseksi. Kirja on ensimmäinen ja kaiketi ainoa onnellisuutta tieteellisesti käsittelevä teos. Kirjassa todetaan, että onnellisuudesta 50 % tulee perimästä, geenien arpomana, vain 10 % on olosuhdesidonnaista, mutta jopa 40 % on ihmisen oman asennoitumisen varassa. Peräti 40 % on siis sellaista, johon voi asenteellaan ja tekemisillään vaikuttaa. Se on hyvä uutinen.

Kirja vaikuttaa hyvältä ja olen ajatellut toteuttaa siinä esitellyn konkreettisen ohjelman. Seuraa siis edistymistäni blogissani.

Kirjan alkupuolella on testi, jonka avulla voi selvittää minkälaiset strategiat onnellisuuden saavuttamiseksi toimivat omalla kohdalla parhaiten. Tein testin. Sain tulokseksi seuraavat neljä strategiaa: Hyvät teot, Elämän iloista nauttiminen, Liian ajattelun ja sosiaalisen vertailun välttäminen ja kiitollisuuden ilmaiseminen.

Ensimmäisenä kokeilen kiitollisuuden ilmaisemista. Sain ensikosketuksen kiitollisuuden ilmaisemisesta sairastuessani reilu vuosi sitten. Minulle järjestettiin sairaalassa keskusteluapua, sillä olin melkoisen ahdistunut vastasyntyneen kuolemanpelkoinen äiti. Joka tapauksessa minua kehotettiin kirjoittamaan, joka päivä ylös vähintään kolme asiaa, joista olin kiitollinen tai joista iloitsin. Terapeutti vakuutti, että soluni kuulevat ajatukseni ja positiivisesti ajatteleminen voi vaikuttaa toipumiseeni myönteisesti.

Alitajunnan voima-kirjani on kertonut samaa. Oman alitajunnan voi valjastaa toimimaan haluamallaan tavalla. Hyvät ajatukset aiheuttavat hyvää, pahat puolestaan pahaa. Jos on kiitollinen ja iloitsee, ihminen voi paremmin ja päinvastoin.

Onnellisuus -kirjassa kerrotaan, että vakavasti masentuneiden potilaiden hoidossa on saatu metodilla hyviä tuloksia. Arjen kiireessä monet ihanat asiat jäävät huomaamatta. Kun pakottaa itsensä päivittäin miettimään ilon lähteitä, niitä alkaa yllättäen nähdä ympärillään. Metodi auttaa tunnistamaan asioita, joista on kiitollinen sekä pysähtymään hyviin hetkiin. Suosittelen. Kokeilkaa ja kertokaa, miltä tämä teistä tuntuu.

Minun kolme ilon ja kiitollisuuden aihetta ovat tänään:

Esikoiseni, aurinkoni

Perheen kesken nautittu lounas

Raikas, kaunis syyssää

 

”Realize deeply that the present moment is all you have. Make the NOW the primary focus of your life.”
— Eckhart Tolle-

Avainsanat: , , ,

Onnea etsimässä

Perustan tämän blogin melko klassisen kuvion seurauksena. Elin lähes 30 vuotta elämää, jossa ei ollut sen kummempia vastoinkäymisiä. Toki olin kokenut satunnaisen romanssin päättymisen, rakkaan isovanhemman poismenon, joskaan lemmikkieläimiä minulla ei koskaan ollut. Käytännössä en ollut kokenut mitään, joka olisi suistanut pienen maailmani pois raiteeltaan. Olin opiskellut menestyksekkäästi, valmistunut ajallaan, onnellisesti naimisissa ja minulla oli arvostettu työpaikka ja ura nousukiidossa. Ihanan klisheistä, eikö totta.

Sitten sattuma puuttui peliin. Ensin menetin työpaikkani yt-neuvotteluissa, pian sen jälkeen asunnostani löytyi hometta ja jouduin evakkoon yli vuodeksi, tarkemmin sanottuna ikuisiksi ajoiksi, koin vaikean raskauden ja lopulta synnytyksen jälkeen sairastuin vakavasti sairaalabakteeriin.

Istuessani sairaalan sängyllä kauhtuneessa sairaalapyjamassa helteisenä kesäpäivänä, ymmärsin miten arjen pyörteessä ei osaa arvostaa asioita, jotka ovat hyvin. Miten onnellinen olisinkaan silloin ollut, jos olisin päässyt ulos syömään jäätelöä. Ja kuinka onnellinen olin, kun toiveeni vihdoin kuukausien kuluttua toteutui. Ihminen kuitenkin mukautuu häkellyttävän nopeasti vallitseviin olosuhteisiin. Jäätelön syöminen ei muutaman kerran jälkeen tuntunut enää kovin kummoiselta. Tiedäthän sen tunteen, kun lomamatkalla etäisyyden päästä näet kaiken toisin ja vannot muutoksen nimeen. Kun palaat kotiin, lomalla koettu ahaa-elämys painuu unholaan ja kaikki palaa ennalleen. Koen, että oivalsin jotain tärkeää vastoinkäymisteni seurauksena, enkä haluaisi kadottaa sitä tunnetta. En halua, että kaikki palaa ennalleen. Haluan jatkossakin kokea olevani etuoikeutettu saadessani syödä jäätelöä.

Vastoinkäymiseni johdattivat minut suurten kysymysten tai sanoisinko perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä elämässä lopulta on tärkeää? Sitä olen selvittämässä.

Oikeastaan kyse on siitä, miten voisin nauttia enemmän siitä paljoudesta, mitä minulla on ja siitä kaikesta mitä koen?

Elin kovin monta vuotta niin sanottua sitku-elämää. ”Sitten kun olen valmistunut”. ”Sitten kun olen saanut uuden työpaikan”. ”Sitten kun olen laihtunut”. ”Sitten kun on loma”. Sitku-elämä on salakavalaa, sillä sitkua ei välttämättä tule. Elämä on lopulta hyvin hauras. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava hetki tuo tullessaan.

Liian usein olen kävellyt rantatiellä tuulen tuivertaessa ja keskittynyt siihen, kuinka kylmältä tuuli tuntuu (ja ollut raivoissani) ja ollut huomaamatta kuinka kauniilta laskevan auringon valo näyttää meren pinnalla. Tähän haluan muutoksen.

Tavoitteeni on osata arvostaa enemmän elämää, sitä ainutkertaista, mikä minulle on suotu; hyviä hetkiä. Haluan pysähtyä niihin ja olla läsnä. Helpommin sanottu kuin tehty. Joku voisi kutsua tätä pysyvän onnellisuuden tilan tavoittelemiseksi, jos sellaista ylipäänsä on olemassa.

Saattaa kuulostaa pateettiselta, mutta siitä tässä ei tosiaankaan ole kyse. Päinvastoin! Se, että olen ymmärtänyt, kuinka nopeasti kaikki voi olla toisin, on saanut minut haluamaan opetella ottamaan hetkistä kiinni, pysähtymään ja käyttämään kaikkia aistejani.

Oikeastaan tavoitteenani on nauttia enemmän, murehtia vähemmän. Mutta koska se ei onnistu minun kaltaiseltani perfektionistilta luonnostaan, aion ihan tosissani panostaa pyrkimykseeni.

Tule mukaan matkalleni. Jaetaan kokemuksiamme elämän kauneudesta. Opetellaan yhdessä nauttimaan pienistäkin hetkistä, koska lopulta ne määrittelevät elämäämme enemmän kuin suuret juhlapäivät ja poikkeushetket, joiden ympärille elämä rakentuu kangastuksen lailla. Opetellaan yhdessä luomaan arjesta merkityksellinen. Matka on lopulta tärkeämpi kuin päämäärä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,